Dysfasia eli kehityksellinen kielihäiriö aiheuttaa lapsen kielen kehityksen viivästymistä tai sen poikkeavuutta.
Sanojen oppiminen voi olla hidasta ja ensisanat tulevat myöhään tai osa jo opituista sanoista unohtuu.
Myös sanojen yhdistäminen lauseeksi on hankalaa ja käsitteiden kieliopin omaksuminen hidasta. Puhe on usein epäselvää.
Noin seitsemän prosenttia suomalaisista lapsista kärsii kehityksellisestä kielihäiriöstä. Se on pojilla yleisempi kuin tytöillä.
Miten tunnistaa kehityksellinen kielihäiriö?
Kehityksellisen kielihäiriön eli dysfasian voi tunnistaa parhaiten vuorovaikutustilanteissa. Esimerkiksi seuraavat seikat lapsella voivat viitata kehitykselliseen kielihäiriöön:
- asioista kertominen on vaikeaa
- kerronta voi olla suppeaa tai lyhyttä
- kerronta voi olla vuolasta ja runsasta, mutta kokonaisuuden rakentaminen on vaikeaa
- sosiaalisten sääntöjen ymmärtäminen ja omaksuminen on hankalaa
- on vaikea käyttää kieltä vuorovaikutuksen välineenä
- puheen ymmärtäminen on vaikeaa
Lisäksi voi ilmetä motorista kömpelyyttä, tarkkaavuuden häiriöitä, aistisäätelyn vaikeuksia ja toiminnanohjauksen ongelmia.
Iän myötä puhe usein selkeytyy ja jokapäiväinen kielenhallinta kehittyy. Kuitenkin pitkien, käsitteellisten ja monimutkaisten lauseiden ymmärtäminen voi edelleen tuottaa vaikeuksia. Myös omien ajatusten, havaintojen ja omaksutun tiedon ilmaiseminen suullisesti ja kirjallisesti on työlästä.
Aivoliiton sivuilta voi tutustua tarkemmin, miten dysfasia ilmenee eri ikävaiheissa.
Miten kehityksellinen kielihäiriö todetaan?
Kehityksellinen kielihäiriö diagnosoidaan useasti luotettavasti 4–6 vuoden iässä.
Se on hyvä huomata ajoissa, jotta tukitoimet voidaan aloittaa ennen kuin ne haittavaat lapsen arkipäivää, osallistumista ja toimintaa sosiaalisissa tilanteissa. Puheterapeutin ohjaukseen voi hakeutua jo ennen kuin lapsi täyttää kaksi vuotta.
Jos lapsen puheen ja kielen kehitys huolestuttaa, se kannattaa ottaa asia puheeksi neuvolassa. Vanhemmat voivat varata myös itse ajan puheterapeutille.
Lievä-asteisten ja osin myös keskivaikea-asteisten kielihäiriöiden tutkiminen, seuranta ja kuntoutus kuuluu perusterveydenhuoltoon.
Diagnoosi tehdään aina moniammatillisena yhteistyönä eli tutkimuksiin ja diagnoosiin osallistuvat lääkärin lisäksi puheterapeutti, psykologi ja toimintaterapeutti tai fysioterapeutti.
