Dopingin käyttö nähdään usein kuntosaliharrastukseen liittyvänä riskinä, koska saliharjoittelun äärimuoto eli kehonrakennus usein tarvitsee tuekseen kiellettyjä keinoja. Kuntosaliharrastajien dopingaineiden käyttöä on tutkittu Suomessakin.
Kuntosaliharjoittelu on yksi suosituimmista liikuntamuodoista kävelylenkkeilyn, hiihdon ja uinnin ohella. 15–65-vuotiaita harrastajia on arviolta 600 000. Eri tutkimuksissa on arvioitu, että 18–30-vuotiaiden ikäryhmästä noin 0,5–1 % käyttäisi dopingaineita. Heistä noin joka kolmas on kokenut aineista jonkinlaisia haittavaikutuksia.
Tavallisin kuntosalidopingin käyttäjäryhmä ovat nuoret keskiluokkaiset aikuiset. Käyttö keskittyy suuriin kaupunkeihin ja käyttäjien keski-ikä on noin 25 vuotta. Dopinginaineiden avulla tavoitellaan parempaa ulkonäköä ja sitä kautta arvostuksen nousua sosiaalisissa yhteisöissä. Medikalisaation, lihastyytymättömyyden äärimuodon lihasdysmorfian ja syömishäiriöiden lisääntyminen liittyvät ilmiöön. Joidenkin tutkimusten mukaan lisäravinteiden käyttö lisää riskiä dopingaineiden käyttöön.
Dopingin käyttäjiksi ajautuvien valintoja ohjaavat enemmänkin harrastuksen viiteryhmien vaikutukset kuin tutkittu tieto. Muilta harrastajilta saadut vinkit ja käyttökokemukset ovat usein tärkeimmät syyt käytön aloittamiselle ja jatkamiselle.
Kilpaurheilijoihin verrattuna kuntoilijat käyttävät usein suurempia annoksia ja myös jatkavat käyttöä pidempään. Käyttäjät itse eivät miellä dopingaineita kovinkaan haitallisiksi, varsinkaan verrattuna esimerkiksi kovien huumeiden käyttöön. Toisaalta suhtautuminen terveyshaittoihin on usein piittaamatonta osin siksikin, että monet haitat ilmenevät vasta viiveellä.
Haittavaikutuksien kirjo on laaja
Dopingaineilla tarkoitetaan yleensä aineita, joiden tarkoituksena on parantaa fyysistä suorituskykyä tai kasvattaa lihasmassaa tai lisätä näitä molempia. Dopingaine on kuitenkin käsitteenä epätäsmällinen ja sen sisältö riippuu myös käyttöyhteydestä. Kuntosaliharjoittelussa käytetyt dopingaineet ovat pääasiassa anabolisia eli lihasmassaa lisääviä (synteettiset anaboliset steroidit, testosteroni, kasvuhormoni, kehon omien vastaavien aineiden tuotantoa lisäävät aineet tai näiden kaikkien johdannaiset). Näiden ohella käytetään ns. rasvanpolttoa lisääviä ja harjoituksen tehoa parantavia aineita (klenbuteroli, efedriini ym.).
Dopingin käytön pahimpina haittavaikutuksina pidetään sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksien ja ennenaikaisen kuoleman sekä syövän riskien suurenemista, maksavaurioita, hormonitasapainon muutoksia (impotenssi, hedelmättömyys) sekä vakavia mielialahäiriöitä. Anabolisten hormonien pitkäaikaiskäytön haittana pidetään myös HDL-kolesteroliarvon laskua ja sepelvaltimotaudin riskitekijöiden lisääntymistä. Nuoret ja naiset ovat erityisiä riskiryhmiä. Aineiden käytöstä havaittu hyöty ja mm. mielihyvän tuntemukset voivat johtaa myös psyykkiseen riippuvuuteen ja vieroitusoireisiin.
Osa haitoista voi jäädä pysyviksi, vaikka suuri osa saattaa korjautua dopingaineiden käytön loputtua.
Tavallisiin kuntosaliharrastajiin verrattuna dopingaineita käyttävällä saliharrastajalla on tutkimusten mukaan kaksinkertainen riski ajautua kannabiksen käyttäjäksi ja jopa noin kymmenkertainen riski kokeilla amfetamiinia, ekstaasia tai kokaiinia.
Hoitosuhde on rakennettava huolella
Lääkärin vastaanotolle dopingaineiden käyttäjät hakeutuvat usein epämääräisten oireiden takia. Jotta tilanne tunnistettaisiin, lääkärin pitäisi olla perillä aineiden mahdollisista haittavaikutuksista. Potilaiden hoitomyönteisyys on tavallisesti huono, eikä lääkärin tuomitseva tai liioitteleva asenne helpota tilannetta. Pikemminkin tulee pyrkiä molemminpuoliseen luottamukseen perustuvaan hoitosuhteeseen.
Lääketieteelliseltä kannalta ilmiö ei ole vielä hälyttävän suuri. Lääkäreiden tulee kuitenkin olla tietoisia dopingaineiden haittavaikutuksista ja siitä, kuinka toimia kun vastaanotolla on dopingia käyttävä potilas.
Käytön yleistymistä voi ehkäistä esimerkiksi kuntosaliohjaajien koulutuksella. Ruotsissa ja Norjassa tästä saatuja kokemuksia käsiteltiin seminaarissa, joka järjestettiin Suomessa vuonna 2015. A-klinikkasäätiön sivuilta verkosta (www.dopinglinkki.fi) löytyy asiallista tietoa haittavaikutuksista.
Tapio Kallio
liikuntalääketieteen erikoislääkäri, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri
ylilääkäri, Terveystalo Sport
Kuva: Fotolia
Juttu on julkaistu Lääkärilehdessä 15–16/2017.
