Diabetes ja parodontiitti (hampaan kiinnityskudosten tulehdus) ovat merkittäviä kansansairauksia. Diabeteksen hyvän hoidon tavoitteena on ehkäistä liitännäissairauksia sekä taata potilaalle hyvä elämänlaatu. Parodontiitin ehkäisyssä hyvä suuhygienia ja tupakoimattomuus ovat avainasemassa.
Diabetes
Diabetes on maailmanlaajuisesti voimakkaasti lisääntyvä sairaus. Perinteisesti diabetes jaetaan tyypin 1 ja tyypin 2 diabetekseen, vaikka todellisuudessa alaluokkia on useita. Tyypin 1 diabetesta sairastavia henkilöitä on Suomessa noin 40 000. Väestötutkimusten perusteella Suomessa jo joka kymmenes aikuinen sairastaa tyypin 2 diabetesta. Sen esiintyvyys on yleisempää miehillä, ylipainoisilla tai lihavilla sekä iäkkäillä henkilöillä.
Diabeteksen optimaalisen hoidon tavoitteena on ehkäistä taudin aiheuttamia äkillisiä ja pitkäaikaisia komplikaatioita sekä taata potilaalle hyvä elämänlaatu. Pitkäaikaisten seurantatutkimusten perusteella diabeetikon hyvä glukoositasapaino näyttää suojaavan komplikaatioilta.
Parodontiitti
Parodontiitti eli hampaan kiinnityskudosten tulehdus on merkittävä kansanterveydellinen suusairaus. Terveys 2000 -tutkimuksen mukaan yli 30-vuotiailla hampaallisilla suomalaisilla parodontiitin prevalenssi (esiintyvyys) oli 64 %. Parodontiitti on yleisempää miehillä, ylipainoisilla tai lihavilla sekä iäkkäillä henkilöillä. Parodontiitille ovat ominaisia syventyneet ientaskut, hampaan kiinnityksen menetys ja luukato. Hyvä suuhygienia ja tupakoimattomuus ehkäisevät parodontiittia.
Pitkittyneen parodontiitin hoidon tavoitteena on pysäyttää infektio ja estää kudostuhon eteneminen. Hammaslääkärin suorittama parodontologinen hoito käsittää bakteeripeitteiden poiston ja potilaan omahoidon ohjauksen. Tupakasta vieroituksen mini-interventio on myös tärkeä. Vaikea-asteisen parodontiitin hoito edellyttää hampaiden kiinnityskudosten sairauksien hoitoon perehtyneen erikoislääkärin hoitoa. Siihen kuuluu vaikeapääsyisten syvien ientaskujen puhdistusta ja tarvittaessa kirurgisia toimenpiteitä.
Glukoositasapaino ja suusairaudet
Diabeetikoilla arvioidaan olevan noin kolminkertainen parodontiitin riski verrattuna henkilöihin, jotka eivät sairasta diabetesta. Glukoositasapainolla on riskiin merkittävä vaikutus: jos glukoositasapaino on hyvä, ei näiden ryhmien parodontiittiriskissä ole eroa. Glukoositasapainon huononeminen näyttää lisäävän diabeetikon parodontiitin riskiä lineaarisesti. Diabeetikon parodontiitti on usein vaikeahoitoisempi ja vakava-asteisempi kuin ei-diabeetikon. Diabeetikon suun mikrobifloora näyttää myös poikkeavan ei-diabeetikon mikrobifloorasta, mutta tämän kliininen merkitys on toistaiseksi epäselvä.
Hyperglykemia altistaa kuivalle suulle. Kuiva suu voi puolestaan altistaa suusairauksille, kuten hampaiden reikiintymiselle sekä limakalvo-ongelmille ja mahdollisesti myös parodontiitille. Diabeetikolla syljen erityksen vähentyminen voi olla seurausta lääkityksestä (esim. diureetit, sulfonyyliureat), autonomisesta neuropatiasta tai mikrovaskulaarisista muutoksista.
Hoitamaton parodontiitti huonontaa glukoositasapainoa. Asianmukaisella parodontiitin hoidolla arvioidaan HbA1c-tason laskevan noin 0,4 %. Diabeetikon vaikea-asteinen parodontiitti saattaa olla yhteydessä lisääntyneeseen iskeemisen sydänsairauden tai nefropatian riskiin.
Lopuksi
Diabeteetikon vuosikontrolli tarjoaa oivan ajankohdan kertoa suun terveyden tarkastuksen tärkeydestä. Saumaton yhteistyö suun terveydestä ja diabeteshoidosta vastaavien ammattilaisten välillä mahdollistaa hyvän kokonaisvaltaisen hoidon unohtamatta potilaan omaa aktiivista roolia huolehtia omasta terveydestään niin diabeteksen kuin suun terveyden osalta.
Kirjoittaneet
Merja K. Laine
LT, yleislääketieteen erikoislääkäri, diabetologi
Vantaan terveyskeskus
Helsingin yliopisto, Clinicum, yleislääketieteen ja perusterveydenhuollon osasto
Anna Maria Heikkinen
HLT, kliinisen hammashoidon erikoishammaslääkäri (parodontologia)
Helsingin yliopisto, Clinicum, suu- ja leukasairauksien osasto
Suomen Hammaslääkäriliiton terveydenedistämistyöryhmän puheenjohtaja
Kuvassa pitkälle edennyt komplisoitunut parodontiitti. Potilaan tyypin 2 diabetes on huonossa hoitotasapainossa.
Perustuu Lääkärilehdessä 50–52/15 julkaistuun artikkeliin. Linkki alkuperäiseen artikkeliin alla.
