Kovatehoista intervalliharjoittelua eli HIT-menetelmää (high-intensity interval training) tutkitaan Turun yliopiston PET-keskuksessa parhaillaan tyypin 2 diabeetikoilla. Yhteistyössä kuopiolaistutkijoiden kanssa aloitellaan myös sydänpotilaiden tutkimuksia.
– Vielä julkaisemattomien tulostemme mukaan näyttää siltä, että kovatehoinenkin liikuntasuoritus onnistuu, vaikka ei ole täysin tervekään, kertoo akatemiatutkija, dosentti Kari Kalliokoski.
Norjassa mukautettua HIT-harjoittelua käytetään jopa sydänpotilaiden kuntoutuksessa.
Kalliokoski on tutkinut HIT-menetelmää yhdessä liikuntafysiologi, dosentti Jarna Hannukaisen kanssa. PET-kuvausten lisäksi koehenkilöitä on kuvattu myös muußn muassa magneettikuvauksella ja magneettispektroskopialla. Käsitys HIT-harjoittelun hyödyistä ja tehoista tarkentuu koko ajan.
– Monesti HIT-treeni on todellakin lyhytkestoinen ja kovatehoinen, mutta sitä ei välttämättä tarvitse tehdä maksimiteholla. Sykettä ja tehoa vaihteleva intervallityyppinen harjoitus saattaa silti olla ihanteellisin, Kalliokoski toteaa.
Tutkimuksissa terveillä aikuisilla maksimaalinen hapenottokyky parani jo kahdessa viikossa. Kokonaiskolesterolitaso ja erityisesti LDL-arvot laskivat, mutta HDL-taso ei noussut. Sokeriaineenvaihdunnassa havaittiin paranemista, ja esimerkiksi reisilihasten insuliiniherkkyys parani huomattavasti.
Diabeetikot ja sydänpotilaat käyvät ennen HIT-tutkimusta läpi perusteelliset lääkärintarkastukset, eikä tutkimusjaksojen aikana tai jälkeen ole havaittu esimerkiksi sydänongelmia. Silti Kalliokoski muistuttaa riskien mahdollisuudesta.
– Hieman yllättäen havaitsimme monien suotuisten vaikutusten rinnalla, että sydänlihaksen verisuonten laajenemiskyky väheni HIT-harjoittelun vaikutuksesta. Tarvitaan kuitenkin lisätutkimuksia, jotta tiedetään, käykö näin todella ja jos, niin miksi, kertoo Kalliokoski.
Kari Kalliokoski on aloittanut myös yhdessä dosentti Jussi Hirvosen kanssa tutkimukset liikunnan vaikutuksista aivojen opioidireseptorien toimintaan. Tarkoituksena on selvittää, onko kyse endorfiinien tuotannosta tai niiden puutteesta, kun jotkut ihmiset lähes addiktoituvat liikunnan tuottamaan mielihyvään ja toiset suorastaan inhoavat liikuntaa.
Julkaistu Lääkärilehdessä 21/2014.
Kirjoittanut:
Ulla Järvi
toimittaja
Kuva:
Panthermedia
