Potilaan lääkärilehden sarja laboratoriotutkimuksista jatkuu tutulla ja paljon käytettävällä CRP-kokeella. Edellisellä kerralla selvittelimme P-CK-tutkimusta.
Dosentti, sisätautien erikoislääkäri Robert Paul, milloin lääkäri lähettää potilaan laboratorioon CRP-tutkimukseen ja mitä sairauksia etsitään?
Kun vastaanotolle tai ensiapuun tulee potilas, jolla on tai jolla epäillään tulehdussairautta, on syytä tehdä CRP-tutkimus. Tällaiset potilaat ovat usein kuumeisia, ja vaikeissa tulehduksissa heillä voi olla yleisoireita, kuten horkkaa, kivulloisuutta tai alentunut tajunnantaso. Riippuen tulehduksen sijainnista potilaalla on paikantavia oireita, kuten vatsakipua, ripulia, yskää, rintapistosta, ihottumaa, nivelturvotusta tms.
CRP:n pitoisuus veressä kasvaa nopeasti erilaisten bakteeri- ja muiden tulehdusten vuoksi. Jos lääkäri epäilee hengitystietulehdusta (keuhkokuumetta), vatsan alueen tulehdusta (ripulia, divertikkelitulehdusta, sappitulehdusta, haimatulehdusta), sukuelin- ja virtsatietulehdusta (kohtutulehdus, munuaisaltaan tulehdus) tai vaikeaa ihotulehdusta (ruusua), CRP:llä diagnoosi varmistuu ja lääkäri voi arvioida taudin vaikeusastetta ja hoitovastetta CRP-arvon perusteella. CRP onkin erityisen arvokas juuri vastemittarina – kun potilas saa tepsivää hoitoa, CRP laskee nopeasti. Jos hoito ei ole kohdallaan, arvo ei laske tai jopa kasvaa, jolloin on pikaisesti muutettava hoitoa.
Oma juttunsa on herkän CRP-arvon käyttö sepelvaltimotaudin ja yleensä valtimotaudin riskien arvioimisessa.
CRP:ta kutustaan myös pikasenkaksi. Senkka eli lasko muuttuu hitaasti ja senkan arvo pysyy suurentuneena useita päiviä tai muutaman viikonkin tulehduksen jo parannuttua. CRP sen sijaan heijastaa tulehdustilannetta sunnilleen vuorokauden ajan. Kun esim. keuhkokuumetta hoidetaan antibiooteilla, voidaan lääkitys lopettaa, kun potilas voi hyvin ja CRP on viitealueella. Siinä vaiheessa senkka on usein vielä korkea.
Senkalla on omat käyttöaiheensa tietyissä veri- ja reumasairauksissa, joissa CRP puolestaan ei yleensä tuo lisätietoa.
Mitkä ovat CRP:n viitearvot?
Terveen ihmisen CRP-arvo on alle 10 mg/l. Hyvin vaikeissa bakteeritulehduksissa, kuten verenmyrkytyksissä (bakteeri on verenkierrossa), CRP-arvo voi nousta useaan sataan, jopa tasolle 500 mg/l. Esimerkiksi keuhkokuumeessa tai munuaisaltaan tulehduksessa CRP voi olla luokkaa 200 mg/l. Virustulehdukset suurentavat myös CRP-arvoa, mutta vähemmän kuin bakteeritulehdukset.
Herkän CRP:n viitearvo on eri juttu, ja miesten viitearvo on alle 2,5 mg/l, naisten 3 mg/l. Tässä tapauksessa mitataan CRP:n täsmällinen pitoisuus vaikka se on viitealueella. Herkkä CRP nimittäin heijastaa valtimotaudin riskiä siinä missä tupakointi, kolesteroli, diabetes ja verenpaine. CRP:tä tuottuu elimistössä pieniä määriä, koska valtimoiden sisäseinissä kytee jatkuva, lievä tulehdus, joka ennen pitkään johtaa valtimotautiin. Herkkä CRP on siis nimenomaan riskin arvioinnin väline.
Mikä se CRP sitten on?
C-reaktiivinen proteiini eli CRP on maksan tuottama valkuaisaine. Sitä syntyy vasteena elimistössä jyllääville tulehduksille. CRP:n lisäksi tulehduksen akuutin vaiheen vasteena syntyy myös muita valkuaisaineita. Ne toimivat yhdessä tavoitteenaan nujertaa taudinaiheuttaja. Nämä valkuaisaineet mm. houkuttelevat ja ohjaavat bakteereja tuhoavat solut bakteerien luo, käynnistävät entsyymituotannon, joka murentaa mikrobien soluseinämää, herkistävät verenhyytymisjärjestelmää piirittämään tulehduksen aiheuttavat bakteerit sekä estävät raudan siirtymisen mikrobien sisään. Kun valkosolut ovat tunnistaneet tunkeilijamikrobin, ne alkavat erittää bioaktiivista interleukiini-6-ainetta verenkiertoon, joka laukaisee CRP:n tuotannon maksassa. Tämä tapahtuu hyvin nopeasti tulehduksen alettua.
A- ja B-reaktiivista proteiinia ei muuten ole olemassa, sillä C tarkoittaa tässä tapauksessa kapselia (capsula). Kyse on pneumokokkibakteerin kapseliseinämästä. Tutkijat nimittäin ovat todenneet, että tulehdussairautta potevien ihmisten veri reagoi pneumokokkibakteerin kanssa koeputkessa. Sairaiden potilaiden veri reagoi nimenomaan pneumokokin kapselirakenteen kanssa.
Kysymykset esitti:
Esa Ilmolahti
päätoimittaja
Kuva:
Panthermedia
