Saksan urologien pää-äänenkannattajassa kuvataan tapausselostuksen muodossa mielenkiintoinen keino estää toistuva iskeeminen priapismi (stuttering priapism). Tähän asti lääkkeillä toteutettu profylaksi on ollut teholtaan riittämätön ja sivuvaikutuksiltaan niin hankala, että se on ainakin nuoremmille potilaille vaikeasti siedettävissä.
Aiemmin terveellä 31-vuotiaalla miehellä alkoi esiintyä toistuvia, aluksi itsestään lakkaavia kivuliaita erektioita. Vajaan vuoden kuluessa erektioita alkoi esiintyä lähes päivittäin, ne pitenivät kestoltaan, ja potilas joutui hakeutumaan päivystykseen toistakymmentä kertaa. Ongelman syy ei selvinnyt.
Potilaalle aloitettiin profylaksi antiandrogeeni syproteronilla (100 mg/vrk). Lääkitystä tehostettiin pari kuukautta myöhemmin vielä PDE-5:n estäjä tadalafiililla (5 mg/vrk). Yöksi potilas sai diatsepaamia tai oksatsepaamia. Näillä lääkkeillä spontaanit erektiot sammuivat, mutta tilalle tulivat hormonihoidon runsaat sivuvaikutukset. Niiden ohella potilasta kiusasivat lantion alueen lihaskrampit. Syystä tai toisesta potilas ohjattiin jatkohoitoon Zwickaun Paracelsusklinikan liikuntahäiriöiden osaamiskeskukseen. Neurologisissa ja psykiatrisissa tutkimuksissa ei todettu tavallisuudesta poikkeavaa, kuten ei kuvantamistutkimuksissakaan. Syproteronihoidon potilas oli jo lopettanut oma-aloitteisesti.
Tehdessään kirjallisuushaun vähän haittoja aiheuttavan, mutta tehokkaan hoidon löytämiseksi hoitavat lääkärit törmäsivät lukuisiin artikkeleihin, jotka käsittelivät erektioheikkouden hoitamista vahvistamalla ischiocavernosuslihaksia. He päättelivät, että näiden lihasten paikallisen heikentämisen vaikutus olisi todennäköisesti päinvastainen ja saattaisi olla avuksi hoidettavalle potilaalle. Vaikka mainintoja botuliinitoksiinin käytöstä priapismin hoidossa ei kirjallisuudesta löytynyt, lääkärit päätyivät yhteisymmärryksessä potilaan kanssa kokeilemaan sitä.
Potilaan kumpaankin ischiocavernosus-lihakseen ruiskutettiin kaikukuvaus- ja EMG-ohjauksessa botuliinitoksiinia. Tarkoituksena oli parantaa laskimoveren ulosvirtausta peniksestä vähentämällä virtausta estävän lihaksen tonusta. Priapismi uusiutui vielä kerran vajaan kolmen viikon kuluttua toimenpiteestä. Se saatiin laukeamaan tekemällä distaalinen suntti (Winter). Injektio on uusittu kahdesti. Viimeisimmästä priapismiepisodista on kulunut yli puoli vuotta, lähes normaali erektiokyky on palannut ja muutkin hormonihoidon haitat vähentyneet.
Toistuvan iskeemisen priapismin hoidon tarkoitus on estää uudet episodit ja samalla säilyttää potilaan erektiokyky – pitää siis hyödyt ja riskit tasapainossa. Valittu hoito täyttää kirkkaasti kriteerit. Enää puuttuu tuloksen vahvistus.
Lähde:
Reichel G, Stenner A. Prophylaxe des rezividierenden Low-flow-Priapismus. Urologe 2018;57:40–3.
Kirjoittaja:
Ossi Lindell
urologian erikoislääkäri
Kuva: Pixmac
Julkaistu Lääkärilehdessä 11/2018.
