Jamassa julkaistussa Katherine M. Flegalin (ym.) meta-analyysissa havaittiin, että kuolleisuusriski kasvaa vasta silloin, kun painoindeksi on 35 tai suurempi. Matalimmillaan kuolleisuus on niiden ihmisten parissa, joiden BMI on 25–30.
Sotiiko tutkimustulos yleisesti kerrottavaa opetusta vastaan, että pienikin ylipaino on aina pahasta, professori Jaakko Tuomilehto Helsingin yliopiston Hjelt-instituutista?
– Ei tämä tutkimustulos "sodi" yleistä käsitystä vastaan. Tiedetään, että erityisesti vanhemmilla henkilöillä matala paino tai varsinkin painon lasku normaalipainoisella henkilöllä ennustaa huonoa tulevaisuutta.
– Uusimmat tutkimustulokset Suomesta ja muualta vahvistavat sitä käsitystä, että jos lihavahko ihminen liikkuu ja on hyvässä fyysisessä kunnossa, niin hänen riskinsä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin ja tyypin 2 diabetekseen alenevat merkittävästi.
On myös kritisoitu koko meta-analyysin tieteellistä luotettavuutta. Mukana oli kuitenkin myös suomalaistutkimuksia, ja vajaat sata mukaan kelpuutettua tutkimusta edustivat lähes kolmen miljoonan ihmisen terveystietoja. Mitä epäluotettavaa niissä on?
– Tutkimukset, jotka olivat mukana meta-analyysissa, ovat sinänsä ihan asiallisia ja väestöpohjaisia. Kyse ei ole luotettavuudesta eli aineistojen sisäisestä asianmukaisuudesta.
– Tällaisen aikaisempiin tutkimuksiin pohjautuvan tutkimuksen huono puoli on siinä, että siinä ei voida huomioida monia muita tärkeitä samanaikaisesti kuolleisuuteen vaikuttavia tekijöitä. Se voidaan vain tehdä analysoimalla kokonaisia tutkimusaineistoja, joissa on mukana monia muuttujia, joiden vaikutus voidaan myös huomioida. Tällaisia tutkimuksia on jo tehty sekä meillä että muualla.
– Kuolleisuus ei liene paras päätetapahtuma, kun ajatellaan lihavuuden aikaansaamaa terveysongelmaa. Tämän artikkelin tavoitteena on ollut miettiä, miten pitäisi suhtautua lihavuuden mittaamiseen kuolleisuuden kantilta ajatellen. Lihavuus, ja paremminkin paino, pitää asettaa muiden terveysaspektien kanssa samalla rintamalle. Se on vain yksi indikaattori, joten se pitää mielessä tutkimustulosten tulkinnassa.
Onko BMI-taulukoissa alunperin vuodelta 1942 oleva "normaalipainon" raja vanhentunut elämäntavan muutosten ja uusien hoitomuotojen ansiosta?
– Kyllä näitä raja-arvoja on mm. WHO:n toimesta arvioitu moneen otteeseen. Itse olin mukana 1990-luvun puolivälissä työssä mukana, eikä rajoja voitu laittaa uusiksi. Tosin eri etnisille ryhmille todettiin tarvittavan eri rajoja, mitä on myöhemminkin ehdotettu.
Tästä aiheesta aiemmin: Jama: Lievä ylipaino ei lisää kuolleisuutta.
Ulla Järvi
toimittaja
Kuva: Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehden verkkosivuilla.
