Lääkehoidon kustannukset ovat kasvaneet. Vuonna 2018 avohoidon ja itsehoidon lääkkeiden myynti ylitti kahden miljardin rajan.
Yhteiskunnan kustannuksia voitaisiin alentaa biologisten lääkkeiden osalta biosimilaarien laajemmalla käytöllä. Tätä mahdollisuutta ei hyödynnetä tarpeeksi, sanoo Rinnakkaislääketeollisuuden toiminnanjohtaja Heikki Bothas. Hän ihmettelee, onko Suomella varaa tähän.
– Uudet hoidot pitäisi aloittaa markkinoilla olevalla halvimmilla biosimilaarilla.
Vaihtamalla avoterveydenhuollossa potilaan biologinen lääke edullisempaan biosimilaariin tai aloittamalla uudet hoidot suoraan biosimilaarilla yhteiskunta säästäisi miljoonia vuosittain.
– Tänä vuonna olisi mahdollista saada aikaan varovaisesti arvioiden ainakin kymmenien miljoonien euron säästö.
Sairaalaympäristössä biosimilaareja hyödynnetään enemmän. Avoterveydenhuollossa periaatteessa priorisoidaan kalliimpia alkuperäislääkkeitä.
Tilannetta monimutkaistaa vastuun jakautuminen monelle taholle.
– Kukaan ei loppujen lopuksi tunnu vastaavan tästä.
Alkuperäisvalmiste usein kallein
Eniten lääkekorvausmenoja aiheutuu biologisesta lääkkeestä Humirasta, jonka vaikuttava aineosa on adalimumabi. Valmistetta käytetään muun muassa reumahoidossa. Käyttö lisääntyi viime vuonna 30 prosenttia. Humiran markkinaosuus pakkauksissa mitattuna oli viime vuonna 87 prosenttia, eli käytännössä se dominoi markkinoita.
Humiralle on Suomen markkinoilla neljä biosimilaaria, joista edullisin ja vahvuudeltaan yleisin pakkauskoko maksaa kuukaudessa potilasta kohden pyöristäen 665 euroa. Alkuperäisvalmisteen hinta on 159 euroa kalliimpi. Edullisimman biosimilaarin markkinaosuus oli viime vuonna neljä prosenttia.
Biosimilaari pääsee Suomen markkinoille korvattavuuden piiriin, kun sen hinta on 30 prosenttia halvempi kuin alkuperäisen biologisen lääkkeen. Sairausvakuutuslain mukaan alkuperäisvalmisteen hinta kuitenkin lasketaan muutaman kuukauden sisään biosimilaarin markkinoille tulon jälkeen.
– Positiivinen asia on, että yhteiskunta ja potilaat hyötyvät sen 30 prosenttia halvemmasta hinnasta, vaikka enempää hintakilpailua valmisteiden välille ei syntyisikään, sanoo Lääketeollisuus ry:n lääkepoliittinen johtaja Sirpa Rinta.
– Hintakilpailua syntyy sitä enemmän, mitä enemmän biosimilaareja meille tulee. Yksi biosimilaari ei vielä johda kovaan kilpailuun, hän jatkaa.
Biologiset lääkkeet adalimumabi, etanersepti ja glargininsuliini kuuluvat kymmenen eniten korvausmenoja aiheuttavan lääkkeen joukkoon. Kolmesta lääkkeestä maksettiin edellisvuonna 132 miljoonaa euroa lääkekorvauksia, mutta lääkkeiden alkuperäisvalmisteilla oli silti edelleen viime vuonna 84–95 prosentin markkinaosuudet.
– On toki hienoa, että yhä useammat potilaat ovat saaneet biologisen lääkkeen käyttöön, mutta on selvää, että hintakilpailu ei toimi, Bothas huomauttaa.
Englannissa on asetettu tavoite, kuinka paljon biosimilaareja otetaan käyttöön. Tavoitteeseen on myös päästy. Bothas kertoo, että viime kesäkuun lopulla Humiran biosimilaarien markkinaosuus oli Englannissa 63 prosenttia.
Tanskassa saatiin myös huimia tuloksia.
– Siellä adalimumabin hinta tippui 87 prosenttia. Tanska laski, että viime vuonna he säästivät 45 miljoonaa euroa Humiran kilpailutuksella.
Tanska ei kuitenkaan ole suoranaisesti Suomeen verrattavissa oleva maa, koska biologisia lääkkeitä ei toimiteta apteekeista vaan terveydenhuollosta.
Lääkärit portinvartijana
Rationaalisen lääkevaihdon pitäisi ohjata lääkäreitä määräämään biosimilaari, jos se on alkuperäisvalmistetta edullisempi. Mistä siis kiikastaa, kun biosimilaarien määrääminen laahaa muiden maiden perässä?
Vuonna 2017 tehty muutos lääkkeen määräämiseen ei näytä olevan yksittäisenä toimena riittävä lisäämään biosimilaarimarkkinan kehittymistä, sanoo sosiaali- ja terveysministeriön STM:n sosiaali- ja terveydenhuollon ohjausyksikön johtaja Heidi Tahvanainen.
– Pitäisi varmistaa, että lääkkeen määrääjällä olisi lääkettä määrätessään tieto mahdollisesta biosimilaarista ja lääkkeen hintatieto, jotta päätös olisi kustannustietoinen.
Näin kuitenkaan ei ole. Potilastietojärjestelmät eivät välttämättä tarjoa biologisen lääkkeen kauppanimelle biosimilaareja, koska lääkkeet eivät ole apteekeissa vaihtokelpoisia. Lääkärillä ei ole siis parhaita työkaluja päätöksentekoon.
– Tämä ohjaa lääkärin pitäytymään perinteisessä valinnassa, josta hänellä on paljon tietoa, jatkaa Tahvanainen.
Tahvanainen kannustaa biologisista lääkkeistä reseptejä kirjoittavia lääkäreitä olemaan kustannustietoisia ja miettimään kokonaisuutta. Fimea on tiedottanut lääkäreitä, että biologinen lääke voidaan turvallisesti vaihtaa biosimilaariin.
– Jos lääkärit eivät ota kohta lusikkaa kauniisti käteensä, viranomaiset tulevat puuttumaan asiaan, linjaa Lääkäriliiton politiikkatoimialan johtaja Heikki Pärnänen.
Hänen mukaansa viranomaissäätely tulee kuitenkin huonontamaan aidon kilpailun syntymistä markkinoille. Viranomaisjärjestelyin hintataso tultaisiin määrittelemään kategorisesti.
– Pointtina ei ole, että lääkärit vaihtaisivat potilaan lääkettä automaattisesti. Kaikki uudet hoidot olisi silti syytä aloittaa edullisemmalla biosimilaarilla. Siinä, että uudet aloitukset tehdään kalliilla alkuperäisellä lääkkeellä, ei ole mitään järkeä, Pärnänen sanoo.
Lääkevaihto ratkaisu?
Lääkevaihto biologisilla lääkkeillä ei toteudu tällä hetkellä Suomessa. Hallitus on väläyttänyt biologisten lääkkeiden apteekkivaihtoa säästöjen toivossa.
Biosimilaarit nähdään yhtenä neljästä keinosta vapauttaa varoja 0,7 vähimmäishoitajamitoituksen toteuttamiseen. Vanhusten ympärivuorokautiseen hoivaan tulevan vähimmäismitoituksen hintalapuksi arvioidaan lähes 280 miljoonaa euroa.
Muun muassa Lääkäriliiton ja Lääketeollisuuden mukaan lääkevaihto apteekeissa biologisilla lääkkeillä ei ole oikea tapa edistää biosimilaarien käyttöä.
– On suhteellisen turvallista, jos biosimilaarien käyttö aloitetaan uudella potilaalla tai alkuperäisvalmiste vaihdetaan yhden kerran biosimilaariin. Riskejä syntyy, jos biologinen lääke vaihtuu alvariinsa. Siksi lääkevaihtoon apteekeissa suhtaudutaan varoen, sanoo Sirpa Rinta.
Rinnan mukaan useat lääkevaihdot biologisella lääkkeellä voivat johtaa lääkkeen tehon heikkenemiseen potilaalla. Pärnänen on samoilla linjoilla.
– Edestakaisin vaihtamiseen liittyy teoreettisia immunologisia riskejä ja lisäksi hoitomyöntyvyyteen liittyviä riskejä, joten siksi emme halua lääkevaihtoa, sanoo Pärnänen.
Bothaksen mukaan aika lääkevaihdosta keskustelulle ei ole nyt. Tärkeää on saada halvin valmiste aina potilaan ensisijaiseksi hoidoksi.
Kirjoittaja
Tuomas Keränen
toimittaja
Kuva Adobe/AOP
Artikkeli on julkaistu aiemmin Lääkärilehdessä 8/2020.
