Vaikeaan eosinofiiliseen astmaan käytetyn peroraalisen kortisonilääkityksen pystyy lopettamaan tai ainakin vähentämään kolmannekseen, kun siirtyy biologisiin astmalääkkeisiin. Parhaat tulokset saatiin aloittamalla biologinen hoito ripeästi, kun peroraaliseen kortisonihoitoon oli jouduttu.
Hollantilaistutkijat selvittivät kansallisesta rekisteristään peroraalisen kortisonin kumulatiivista käyttöä 2 vuotta ennen biologisen hoidon (IL-5:n estäjien) aloittamista jälkeen ja 2 vuotta sen jälkeen. Rekisterissä oli 389 astmapotilaan tiedot.
Potilaista 52 % pystyi lopettamaan peroraalisen kortisonihoidon. Ennen biologista lääkitystä kumulatiivinen peroraalinen kortisonialtistus oli 2,715 grammaa (noin 7,5 mg/pv), ja se pieneni kahdessa vuodessa 1,050 grammaan (noin 2,5 mg/pv). Mitä pienempi annos ja mitä lyhyemmän ajan se oli ollut käytössä, sitä varmemmin peroraalisen kortisonilääkityksen pystyi lopettamaan kokonaan, useimmiten noin 15 kuukauden kuluttua biologisen hoidon aloittamisesta.
Astmapotilaiden pitkäaikainen peroraalinen kortisonihoito ei ole enää tätä päivää. Suomessa on käytössä viisi biologista lääkettä astman hoitoon. Kela-korvauksen kriteerit ovat, että astma ei ole hoitotasapainossa suuriannoksisen inhaloitavan kortikosteroidin ja pitkävaikutteisen beeta 2 -agonistin yhdistelmästä huolimatta ja lisäksi potilaalla on ollut vähintään neljä pahenemisvaihetta edeltävän vuoden aikana ja veren eosinofiilipitoisuus on ≥ 300 solua/µl tai potilaalla on ollut vähintään kaksi pahenemisvaihetta edeltävän vuoden aikana säännöllisesti käytetystä suun kautta otettavasta kortikosteroidista huolimatta.
Kroes JA ym. Cumulative corticosteroid sparing effect of anti-interleukin-5/5Ra in eosinophilic asthma. Eur Respir J, verkossa ensin 20.5.2022. https://erj.ersjournals.com/content/early/2022/05/17/13993003.02983-2021
Heikki Ekroos
Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.
