Uusi sydämeen kohdennettu, yhteen hoitokertaan perustuva geenihoito osoittautui tuoreessa tutkimuksessa turvalliseksi sepelvaltimopotilaille. Hoito paransi hapenpuutteesta kärsivän sydänlihaksen verenkiertoa vielä vuoden kuluttua hoidosta.
Tutkijoiden mukaan tulokset ovat merkittävä edistysaskel uusien biologisten hoitojen kehittämisessä vaikeasta sepelvaltimotaudista kärsiville potilaille. Tutkimuksessa tunnistettiin myös verikokeella mitattava biomarkkeri, jonka avulla voitaneen jatkossa tunnistaa hoidosta todennäköisesti eniten hyötyvät potilaat.
Biologinen ohitusleikkaus perustuu geeninsiirtoon, jossa sydänlihakseen viedään verisuonten kasvua tehostava, ihmisen oma luonnollinen kasvutekijä. Tutkimuksessa käytettiin ensimmäistä kertaa maailmassa uutta verisuonikasvutekijää, jolla on useita suotuisia vaikutuksia sydänlihaksen verenkiertoon.
Uusi geenin antotapa
Tutkimuksessa kehitettiin myös uusi, tarkka geenin antotapa hapenpuutteesta kärsivän sydänlihaksen alueelle. Menetelmässä nivustaipeen verisuonten kautta viedään erikoiskatetri sydämen vasempaan kammioon, josta geeniliuos ruiskutetaan suoraan sydänlihakseen.
Menetelmä vastaa toteutettavuudeltaan sepelvaltimoiden pallolaajennusta, joten se soveltuu hyvin sekä iäkkäille potilaille että niille, joille ei voida enää tehdä ohitusleikkausta tai muita vaativia kirurgisia tai valtimonsisäisiä operaatioita.
Satunnaistettu, sokkoutettu, lumekontrolloitu faasi 1 -vaiheen tutkimus tehtiin Itä-Suomen yliopiston A.I. Virtanen -instituutin, KYS:n Sydänkeskuksen ja TYKS:n PET-keskuksen yhteistyönä. Hoito on kehitetty akatemiaprofessori Seppo Ylä-Herttualan tutkimusryhmässä A.I. Virtanen-instituutissa.
EU on myöntänyt biologisen ohitusleikkauksen jatkotutkimuksille kuuden miljoonan euron apurahan, jonka turvin KYS aloittaa yhdessä viiden eurooppalaisen klinikan kanssa faasi 2 -vaiheen potilastutkimuksen ensi vuonna.
Asiasta tiedottaa Itä-Suomen yliopisto. Tutkimus julkaistiin European Heart Journal -lehdessä.
Kirjoittaja:
Miia Soininen
toimittaja
Kuva: Fotolia
Uutinen on julkaistu Lääkärilehden verkkosivuilla.
