Bilirubiinimääritystä käytetään keltaisuuden syyn selvittelyyn, maksan ja sappiteiden sairauksien sekä punasolujen hajoamista aiheuttavien tilojen selvittelyyn.
Bilirubiinia (P-Bil) syntyy elimistössä, kun vanhentuneet punasolut hajoavat. Veren punasolujen elinikä on keskimäärin 120 päivää, jonka jälkeen ne poistuvat verenkierrosta.
Terveyskirjasto kirjoittaa bilirubiinin syntymisestä seuraavasti:
Punasolujen hemoglobiinissa on keskeisenä osana hemi-niminen molekyyli, johon happi sitoutuu. Kun punasoluja hajotetaan, hemistä pitää päästä eroon, sillä elimistömme ei pysty kuljettamaan sitä takaisin luuytimen punasolutehtaaseen. Punasoluja hajotetaan pääasiassa pernassa ja imukudoksessa. Hemi muutetaan bilirubiiniksi, joka siirtyy verenkiertoon. Sieltä maksasolut sen nappaavat ja erittävät pienen prosessoinnin jälkeen sappeen. Sapen mukana bilirubiini siirtyy suoleen ja sitä kautta pois elimistöstä.
Elimistön bilirubiiniarvo voi suurentua useasta eri syystä
Jos esimerkiksi sapppikivi tukkii yhteisen sappitiehyen, bilirubiini ei pääse poistumaan elimistöstä. Tällöin sitä kertyy maksasoluihin, joista se palaa takaisin vereen. Samaan aikaan punasoluhajottamo tuottaa koko ajan lisää bilirubiinia, joten kehon bilirubiiniarvo suurenee.
Toinen syy bilirubiinarvon suurenemisen on maksasolujen vaurio, esimerkiksi maksatulehduksessa. Sairaiden maksasolujen toiminta häiriintyy niin paljon, että bilirubiinin siirtäminen sappeen ei toimi normaalisti.
Kolmas syy suurentuneeseen bilirubiiniarvoon on punasolujen liiallinen hajoaminen eli hemolyysi. Tällöin bilirubiinia muodostuu niin paljon, että maksa ei pysty poistamaan sitä verestä samaa vauhtia. Harmiton bilirubiiniarvon suurentumisen syy on Gilbertin oireyhtymä, jota esiintyy noin viidellä prosentilla ihmisiä.
Bilirubiini on keltaista
Bilirubiini on väriltään keltaista, minkä vuoksi sen kertyminen näkyy keltaisuutena. Jos bilirubiiniarvon arvo lähentyy 50:tä silmänvalkuaiset alkavat kellertyä. Jos bilirubiinia kertyy edelleen, ihokin alkaa kellertää.
Ennen vanhaan tilasta käytettiin nimitystä keltatauti, mutta nimi on harhaanjohtava, sillä kyseessä ei ole erillinen sairaus, vaan erilaisten maksan häiriöiden seuraus.
Keltaisuus on aina merkki jostain vakavasta sairaudesta, jolloin on syytä hakeutua nopeasti lääkäriin.
Vastasyntyneen keltaisuus
Vastasyntyneillä keltaisuus on tavallista ensimmäisinä päivinä ja se johtuu kohonneista bilirubiiniarvoista.
Kohonnut bilirubiiniarvo on seurausta hemoglobiinin hajoamisesta ensimmäisinä elinpäivinä, myöskään vastasyntyneen maksa ei kykene hajottamaan bilirubiinia tehokkaasti. Kohonneet bilirubiiniarvot aiheuttavat vastasyntyneelle muun muassa väsymystä, syömisvaikeuksia ja painonlaskua.
Bilirubiiniarvoja seurataan sekä ihomittauksin että verinäyttein. Jos vauvalla todetaan ikään ja raskausviikkoihin nähden koholla oleva arvo, hoidetaan sitä 1–3 sinivalolla. Lisäksi pidetään huolta riittävästä maidonsaannista.
Merkittäviä riskitekijöitä vastasyntyneen kellastumiselle ovat muun muassa ennenaikaisuus, vastasyntyneen laajat mustelmat tai isot synnytyspahkat, äidin lääkehoitoinen diabetes ja äidin ja vastasyntyneen veriryhmäepäsopivuus eli niin sanottu veriryhmäimmunisaatio.
