Mitä lähempänä luonnonkedot sijaitsevat toisiaan maisemassa, sitä korkeampi ketokasvien vastustuskyky tauteja vastaan on. Tämän osoittaa akatemiatutkija Anna-Liisa Laineen johdolla tehty tutkimus, jossa mallinnettiin härmäsienen epidemioita Ahvenanmaan kedoilla.
Tutkimuksessa kartoitettiin yli 4000 heinäratamokedon sijainnit ja härmäsieni-infektiot niillä. Tutkimusta on tehty vuodesta 2001. Näin kertyi maailman mittavin luonnon kasvitautien epidemiologinen aineisto.
Tutkimustulos vaikuttaa vaistonvastaiselta, koska perinteinen käsitys puoltaa sitä, että läheisesti ryhmittyneet kannat tekisivät patogeenien valtauksen helpommaksi eivätkä vaikeammaksi.
– Tulos viittaa siihen, että tiheissä ketoverkostoissa isäntäkasveille on kehittynyt korkeampi vastustuskyky, joka johtuu korkeammasta kasvien geenivirrasta ketojen välillä. Tämä vahvistui laboratoriokokeessa, jossa kasvien vastustuskykyä mitattiin - eristyneiden ketojen kasvit olivat taudille alttiimpia. Tämä on erinomainen osoitus siitä, että vaikka kasvit pysyvät paikoillaan niiden geenit liikkuvat siitepölyn ja siementen avulla. Maisemanrakenne on siis avainasemassa geneettisen monimuotoisuuden rakentumisessa", kertoo Laine.
Laineen mukaan taudit ovat luonnossa "puun ja kuoren välissä", koska niiden isäntäpopulaatiot ovat pieniä ja pirstoutuneita. Niillä alueilla, missä isäntäkasveja on runsaammin, niille on kehittynyt korkeampi vastustuskyky. Se estää taudin leviämistä.
Tutkijoiden mukaan tarvitsemme tulevaisuudessa tutkimuksia, jotka analysoivat isännän ja parasiitin välistä vuorotoimintaa maantieteellisen tilan suhteen, jotta voimme päätellä, lisääkö nykyinen laajalti levinnyt kasvuympäristön pirstoutuminen tautien puhkeamisen todennäköisyyttä fragmentoituneiden populaatioiden keskuudessa.
Lähde:
Science (AAAS)
Ecological and evolutionary effects of fragmentation on infectious disease dynamics, J. Jousimo, A.J.M. Tack, O. Ovaskainen, T. Mononen, H. Susi, C. Tollenaere, A.-L. Laine, Helsingin ylipisto
Kuva:
Panthermedia
