Astman pahenemisvaihetta hoidetaan avaavilla lääkkeillä ja suun kautta otettavalla steroidilla. Joissain tutkimuksissa on nähty hyötyä myös antibioottikuurin liittämisestä hoitoon. Näyttö tästä on kuitenkin vähäinen, eikä sitä saatu myöskään tästä tosielämän tutkimuksesta.
Retrospektiivinen tutkimus selvitti, hyötyvätkö astmaatikot yleislääkärin hoidossa pelkästä peroraalisesta steroidista vai pitäisikö siihen liittää antibiootti. Tärkein muuttuja oli tarve uuteen lääkärissäkäyntiin 2 viikon kohdalla. Lisäksi katsottiin uusien kortisonikuurien tarvetta. Maailmanlaajuisesta Optimum Patient Care Research Database -rekisteristä löytyi kliinistä tietoa 28 637 potilaasta, joista 20 024 oli aikuisia.
Anbiootteja kirjoitettiin kortisonin rinnalle 45 %:lle potilaista. Antibioottikuurin lisääminen hoitoon pienensi todennäköisyyttä joutua uudelleen lääkäriin 2 viikon kohdalla 14 %. Siis aika monta potilasta täytyy hoitaa, että yksi hyötyy. Lisäksi antibiootin liittäminen hoitoon lisäsi myöhemmin tarvittavan kortisonin määrää: 6 viikon kohdalla todennäköisyys saada lisää peroraalista steroidia oli 11 % suurempi.
Jos potilas sai penisilliiniryhmän antibioottia, tarve uuteen lääkärissäkäyntiin 2 viikon kohdalla oli 19,1 %, makrolidiryhmän antibioottia saaneilla 21,8 % ja pelkällä peroraalisella steroidilla hoidetuilla 22,9 %. Tilastollisesti merkitsevä ero syntyi penisilliiniä saaneiden ja pelkkää steroidia käyttäneiden välille.
Antibioottikuurin lisääminen kortisonikuurin rinnalle ei siis ole kovin tehokas ratkaisu: hyöty on vähäinen ja antibiootti voi jopa lisätä todennäköisyyttä joutua uudelle tablettikortisonikuurille. Makrolidejä ei pitäisi käyttää enää lainkaan tähän tarkoitukseen. Jos antibioottikuuriin on tarvetta, on syytä antaa mieluiten amoksisilliinia. Tämän tutkimustuloksen on syytä muuttaa hoitokäytäntöjä.
Murray SC, Lucas SJ, Blakey J ym. A real-life comparative effectiveness study into the addition of antibiotics to the management of asthma exacerbations in primary care. Eur Respir J, verkossa ensin 8.1.2021. doi: 10.1183/13993003.03599-2020
Heikki Ekroos
Uutinen on julkaistu aiemmin Lääkärilehdessä 9/2021.
