Arkkiatri Risto Pelkosella on terveisiä sote-uudistuksen toteuttajille:
Pitäkää huoli perusterveydenhuollosta ja tieteellisen tutkimuksen rahoituksesta. Ilman hyvin toimivaa perusterveydenhuoltoa apua tarvitseva kansalainen on eksyksissä. Ilman hyvää tutkimusta ei ole hyvää hoitoa eikä hyviä lääkäreitä.
Mutta ennen kuin mennään tähän tarkemmin, palataan ajassa taaksepäin 50-luvulle ja Lievestuoreelle. Siellä alkoi arkkiatrin lääkärinura.
Lääketieteen kandidaatti Pelkonen toimi Lievestuoreen arvostetun ja viisaan kunnanlääkärin sijaisena viimeisenä opiskeluvuonaan.
Mukana olivat Helsingin yliopistosta opiskeluaikana saatu tieto ja taito, luentomuistiinpanot ja Therapia Fennica, jonka ensimmäinen painos ilmestyi 1952.
Lukuisilla kotikäynneillä kylän taksikuski oli tärkeä opas. Matkan aikana hän kertoi kohdeperheen taustat. Lasten hoidon maailmaan hänet puolestaan ohjasi rokotuksista vastannut terveyssisar.
Kokemus on kirkkaana mielessä edelleen, sillä mukaan tarttui elinikäistä oppia potilaiden kohtaamisesta hänen omassa elinympäristössään.
Pääosan urasta Pelkonen työskenteli Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa.
Hän jäi eläkkeelle endokrinologian osastonylilääkärin virasta 1994. Tuolloin 63-vuotias Pelkonen olisi voinut anoa kahta lisävuotta. Kun laman vuoksi satoja lääkäreitä oli työttömänä, hän antoi paikkansa nuoremmille.
Eristyksissä aika karkaa käsistä
Seuraavana vuonna, 1995, hänet nimitettiin arkkiatriksi.
Sairaalan seinien sisällä toimineelle kliinikolle julkiseen asemaan sopeutuminen ei ollut aivan helppoa.
Lääkärinä sydämen asia on ollut arkkiatrille heikoimpien puolustaminen. Tällä hetkellä hän kantaa huolta korona-ajan tuottamasta sosiaalisesta eriarvoisuudesta.
– Tahaton eristyminen ei ole kenellekään hyvä. Lasten täytyy saada leikkiä ja käydä koulua yhdessä, aikuisten kohdata toisensa arjessa ja vanhusten olla osa yhteisöä.
Eristynyt elämä on vaikuttanut Pelkoseenkin.
– Aikaa on enemmän kuin koskaan, kun arkkiatrin velvollisuuksia on vähemmän kuin tavallisesti. Mutta jotenkin se aika karkaa käsistä.
Pandemia on arkkiatrin mukaan opettanut ainakin kaksi asiaa:
– Ellemme suojele luonnon monimuotoisuutta ja ota huomioon ilman lämpenemistä, elämä on lyhyt. Ellemme pidä huolta tieteellisen tutkimuksen rahoituksesta, huonosti käy terveydenhuollolle.
”Jossain täytyy hoitaa ihmistä kokonaisuutena”
Palataan sote-uudistukseen. Hyvää uudessa järjestyksessä on Risto Pelkosen mukaan ainakin se, että pienet, köyhät kunnat saavat turvakodin hyvinvointialueista.
Hän kummastelee, että hierarkian portaikossa kunnassa, hyvinvointialueiden johdossa ja eduskunnassa voivat päättää samat ihmiset. Silloin kukaan ei vastaa mistään.
– Nyt keskustelua käydään vallasta ja rahasta, mutta missä ovat toiminnan tavoitteet ja sisältö, kysyy arkkiatri.
Olennaista on perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja yliopistosairaaloiden saumaton yhteistyö.
Huolta on siitä, miten käy perusterveydenhuollon ydintehtäville, kun valta ja rahat ovat kaukana. Monisairaan vanhuksen ja moniongelmaisen nuoren hoito onnistuu järkevällä tavalla vain pitkäaikaisessa hoitosuhteessa.
– Siksi lääkärin toimintaehdot on luotava houkutteleviksi. Kun erikoissairaanhoito sirpaloituu yhä pienempiin osaamisalueisiin, jossain täytyy hoitaa ihmistä kokonaisuutena.
Nykyinen järjestelmä, jossa erikoistuvat lääkärit tekevät pakollisen pyrähdyksen terveyskeskuksessa, on hyvä asia, mutta sitä varten tarvitaan erilliset koulutusvirat.
”Ole tiedon edessä nöyrä”
Mitä terveisiä lähettäisitte lääkärin uraa aloittelevalle nuorelle itsellenne?
– Sanoisin nuorelle lääkärille, että epävarmuuteen tarvitsee tukea toisista. Kun hyväksyt epävarmuuden, olet varmalla pohjalla. Ja huomaat, että epävarmuus onkin varmuutta, varmuus vaarallista. Ole tiedon edessä nöyrä sekä rohkea tekemään päätöksiä ja vastaamaan niistä. Hienon ammatin olet valinnut.
Risto Pelkonen
› Syntynyt 19.8.1931 lääkäri Erkki Pelkosen ja sairaanhoitaja Aune Liuksialan perheeseen
› LL 1958, dosentti, LKT, sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäri, tasavallan presidentin myöntämä professorin arvonimi 1990
› Arkkiatri vuodesta 1995
› Naimisissa, kolme lasta, kaksi lastenlasta, yksi lapsenlapsenlapsi
› Harrastaa ITE-taidetta; veistelee kaarnasta Tuohelan kyläläisiä. Tuorein asukas tältä kesältä on kanteleen soittaja. Aiheesta on valmistunut myös kirja.
Lapset tarvitsevat yhteisöä
Arkkiatri Risto Pelkonen kantaa huolta lasten ja nuorten tilanteesta.
– Erityisesti pandemian aikana on selvästi tullut merkkejä siitä, että osa pärjää huonosti, kun koululaitos on joutunut pinteeseen.
Yhteisön merkitys on kasvuikäisille suuri.
– Jos he eivät voi olla yhdessä, he eivät opi yhdessä olemisen iloa ja välttämättömyyttä.
Yhteisössä voi oppia tulemaan toimeen muiden kanssa ja kunnioittamaan erilaisuutta.
– Vain sillä tavalla lapset pärjäävät, kun tulee tiukka paikka. Tieto ei riitä. Taito elää ja olla toisten kanssa on kaikkein tärkeintä.
Minna Pihlava
Kuvat Jussi Helttunen
Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla
