Uusilla antikoagulanteilla tehtyjen laajojen tutkimusten myötä vakavien verenvuotojen ilmaantuvuudelle on saatu todennäköisyyksiä, ja ne ovat prosentuaalisesti pieniä. Hämärämmässä on kuitenkin tieto siitä, kenelle merkittävä vuoto tulee ja toipuuko siitä.
Tutkimuksessa tarkasteltiin 2 192:ta englantilaista aikuispotilasta, jotka käyttivät antikoagulaatiohoitoa ja joutuivat sairaalahoitoon vakavan verenvuodon vuoksi. Valtaosalla potilaista hoidon aiheena oli eteisvärinä (72 %) ja varfariini oli johtava antikoagulantti (81 %) vuosien 2013–16 aikana tehdyssä prospektiivisessä tutkimuksessa.
Verenvuodoista kaksi kolmannesta oli spontaaneja ja vain viidennes kaatumisen seurausta. Kallo (44 %) oli tavallisempi vuotopaikka kuin suolisto (32 %). Uudempien antikoagulanttien ei katsottu aiheuttavan vuotoja yleisemmin, vaikka käyttäjät olivat keskimäärin iäkkäämpiä. Puolet potilaista oli sairaalassa vähintään viikon, ja kuukauden kuolleisuus oli koko ryhmässä 21 %, aivoverenvuodoissa 33 %. Kuolemalle altistivat spontaani tai kallonsisäinen vuoto, korkea ikä, syöpä ja maksan toimintahäiriö.
Tutkimuksen aikana vain varfariinin vaikutus oli mahdollista kumota vakuuttavasti, mutta kuten huomataan, antidoottikaan ei pelasta kaikkia, etenkään jos sitä ei käytetä. Vuodot voivat olla harvinaisia, mutta sen tapahduttua sairaalahoidot pitkiä ja komplisoituneita ja päättyvät usein kuolemaan. Tämä tutkimus kannattanee uusia sitten, kun kaikille markkinoilla oleville valmisteille on asianmukainen vastalääke – ja niitä myös käytetään aktiivisesti.
Lähde:
Green L, Tan J, Morris JK ym. A three-year prospective study of the presentation and clinical outcomes of major bleeding episodes associated with oral anticoagulant use in the UK (ORANGE study). Haematologica 2018;103:738–45.
Kirjoittaja:
Marko Vesanen
erikoislääkäri
Kuva: Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehdessä 19/2018.
