Kätilö on latinaksi obstetrix. Sana juontuu latinan verbistä obstare, seistä vastassa. Kätilöä merkitsevästä sanasta on johdettu synnytysoppia merkitsevä termi obstetrica, josta puolestaan tulee suomeen sana obstetriikka.
Antiikin maailmassa synnytysten hoito oli keskittynyt naisille. Miespuolinen lääkäri kutsuttiin paikalle vain vaaratilanteissa tai jos raskaus pitkittyi huolestuttavasti. Synnytyksessä oli läsnä suvun tai naapuruston naisia ja kätilö. Kätilön rooli oli merkittävä, ja hänen statuksensa yhteisössä saattoi olla sama kuin lääkärillä. Kätilö totesi, onko syntynyt lapsi tyttö vai poika, leikkasi ja solmi napanuoran ja ilmoitti, onko lapsi elinkelpoinen. Kätilö oli myös naistentautien erikoisasiantuntija, tunsi yleensä myös ruokavalio-oppia ja lääkeaineiden käyttöä, osasi kirurgisia toimenpiteitä ja suoritti erilaisia taikoja. Kätilön taidot siirtyivät perimätietona, mitään kirjoituksia kätilön taidoista tai tiedoista ei antiikissa tiedetä olleen.
Antiikin Kreikassa naisen tehtävistä tärkein oli synnyttää miehen sukuun laillisia perillisiä. Jälkeläiset turvasivat niin oman vanhuuden kuin oman nimen jatkuvuuden – lapsille oli tapana antaa isovanhempiensa nimet – mutta eritoten lapset olivat tärkeitä suvulle. Kreikassa nainen oli ensin isän, sitten aviomiehen omaisuutta. Käytännössä hän oli vankina omassa kodissaan: taloissa oli naisten puoli, jonne vierailla miehillä ei ollut asiaa, eikä naisilla ollut ilman lupaa asiaa kodin ulkopuolelle. Spartassa naimattomat naiset saivat liikkua vapaammin ja nimenomaan liikkua, koska heidän tuli hankkia hyvä kunto tulevaa synnytysuraa varten, mutta avioliitto poisti nekin vapaudet. Lapsen synnyttäminen paransi naisen asemaa suvun hierarkiassa, lapsettomuus taas oli suuri onnettomuus, ja sen vuoksi lapsettomuutta yritettiin parantaa kaikin mahdollisin keinoin.
Raskaana olemista ja synnyttämistä pidettiin naiselle terveellisenä. Niiden ajateltiin parantavan naistentauteja ja varsinkin poikalasten synnyttämistä pidettiin vahvistavana. Synnyttäminen oli suositeltavampaa kuin abortti huolimatta siitä, että synnytykseen saattoi kuolla ja synnytystuskat olivat suuret.
Yleinen ajatus oli, että synnyttämisen vastine miehillä oli sodankäynti. Tosin Euripideen tragediassa Medeia näytelmän nimihenkilö sanoo menevänsä mieluummin kolmesti sotimaan kuin synnyttävänsä kerran.
Synnytykset johtivat usein lapsen tai äidin tai molempien kuolemaan. Jos lapsi jäi eloon, saatettiin se jättää heitteille, surmata tai myydä orjakauppiaalle, sillä ensisijaisesti sukuun toivottiin terveitä poikalapsia. Välimeren kulttuureissa oli normaalia, että lapsi sai ihmisoikeudet vasta, kun isä oli virallisesti tunnustanut lapsen seremoniassa, jossa tämä yleensä sai myös nimen. Ennen sitä lapsen sai vaikka surmata ilman rikosseuraamuksia. Lapsia saatettiin surmata pelkästään perhesuunnittelun nimissä: antiikin Kreikassa perintö jaettiin tasan, ja lapsiluku haluttiin yleensä pitää pienenä kohtuullisen perintöosuuden turvaamiseksi.
Synnytystuskia lievitettiin monin tavoin. Synnyttäville annettiin erilaisia yrttijuomia, heitä aivastutettiin, reisiin sidottiin syklaamijuurta tai hohkakiviä. Uskottiin myös, että synnytys helpottuu jos synnyttäjä sitoo omista hiuksista tehdyn narun vatsansa ympärille. Jos sellaista ei ollut, voi käyttää omaa vyötä. Synnyttäjillä oli myös tapana huutaa jumaluuksia apuun. Tavallisimpia olivat Artemis (kutsuttiin nimellä Lokhia), Athene ja Genetyllis sekä varsinkin synnytyskipujen jumalatar Eilethyia, joka on Heran tytär. Iliaassa (11,270) verrataan ylipäällikkö Agamemnonin taistelussa saaman haavan tuottamaa kipua tuskiin, joita Eilethyia tuottaa synnyttäjälle.
Hippokraattisissa teksteissä puhutaan sikiön kehityksestä sekä vaikeasta synnytyksestä ja kehotetaan kliiniseen tutkimiseen. Teksteissä kuvataan myös vaikeita synnytysopillisia ongelmia, kuten fataali lapsivuodekuume, johon yhdistettiin bakteerit vasta 1840-luvulla (Semmelweiss).
Teksti on julkaistu Lääkärilehden Columna Latina -palstalla lehdessä 12–13/16.
Työryhmä:
Ulla Ekblad
Kimmo Kemppainen
Arto Kivimäki
Antti Jääskeläinen
Ylermi Luittinen
Martti Vastamäki
Toimittaja: Hannu Ollikainen, Lääkärilehden vastaava päätoimittaja
