Koettelemusten koronatalven ja raskaiden rajoitusten jälkeen on koittanut kevät. Poikkeusolot ovat päättyneet, yläkoululaiset ja toisen asteen opiskelijat ovat päässeet palaamaan lähiopetukseen ja monet hyvää tekevät harrastukset avaavat ovensa. Rokotuskattavuus paranee päivä päivältä, ja pian on omakin vuoroni ojentaa olkapää piikitettäväksi.
Pelko on tunne, josta on joskus vaikea päästää irti. Usein se kuitenkin kannattaa, sillä optimistit elävät pidempään ja onnellisempina kuin pessimistit. Pitkittyvä stressi on nimittäin merkittävä riskitekijä monille sairauksille. Mieli ry:n sivuilla kuvataan, miten stressi voi johtaa tunteiden hallinnan pettämiseen ja esimerkiksi raivokohtaukseen. Somevirtaa seuranneet lienevät todistaneet tällaisia reaktioita kuluneen vuoden aikana ennätyksellisen usein.
Stressin hallinnassa olennaisten keinojen joukossa on jälleen tuttu ”pyhä kolminaisuus”: säännöllinen uni, ruokailu ja liikunta. Mieli ry:n vinkkilistassa on kuitenkin myös monta muuta kohtaa: hulluttelu, luovuuden käyttö, pieni hemmottelu ja itselle merkityksellisten asioiden vaaliminen. Minulle nuo asiat kuuluvat olennaisesti kesään. Kun työpaineet hellittävät, luovuus lisääntyy kuin itsestään. Hulluttelu ja hemmottelu voi tarkoittaa vaikkapa poikkeuksellisen suurta jäätelöannosta, merkityksellisten asioiden vaaliminen taas ystävien tapaamista ja erilaisia luontokokemuksia, parhaimmillaan molempia yhtaikaa.
Uskaltaisimmeko antaa itsellemme jo luvan vähän huokaista ja luottaa siihen, että edessä on armas aika ja suvi suloinen? Uskaltaisimmeko jopa antaa lapsille ja nuorille luvan heittäytyä heidän ikäisilleen tyypilliseen huolettomuuteen, hullutteluun ja luovuuteen, edes hetkeksi? Monenlaiset leirit ovat kesän odotettuja kohokohtia ja monet niistä ovat mahdollisia myös vähävaraisille lapsille ja nuorille. Leireillä oppii kantamaan vastuuta eri tavalla kuin arjessa ja voi saada ainutlaatuisia kokemuksia selviytymisestä, pärjäämisestä, kelpaamisesta ja ystävyydestä. Ulkoilmassa tartunnan riski on häviävän pieni.
Kiteytin kesäisen asenteen nuoruudessani pieneen aforismiin: Aurinkoisena kesäpäivänä voi siristellä silmät naururypyillä tai kurtistella kulmia. Jos aurinkolasit eivät ole vaihtoehto, kumman tavan sinä valitset?
Minun toiveeni tulevalle kesälle kiteytyvät Eino Leinon runoon.
Minä avaan syömeni selälleen
ja annan päivän paistaa.
Minä tahdon kylpeä joka veen
ja joka marjan maistaa.
Silja Kosola
Kirjoittaja on nuorisolääketieteen dosentti, joka toivoo näkevänsä myönteisiä muutoksia lasten ja nuorten terveydessä ja hyvinvoinnissa.
Kirjoitus on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.
