HUS:n anestesiologien työryhmä julkaisee tänä keväänä koosteen anestesiakaasujen ympäristövaikutusten vähentämisestä.
Työryhmän puheenjohtaja, Peijaksen sairaalan ylilääkäri Anne Vakkurin mielestä koosteen keskeisin aihe on low flow - eli pienvirtaustekniikka.
Pienvirtaustekniikka on tunnettu jo pitkään. Pienvirtauksesta on kyse, kun tuoretta kaasua virtaa anestesiakoneen hengityskiertoon alle yksi litra minuutissa. Aikuinen hengittää Vakkurin mukaan anestesiassa yleensä 4–7 litraa ilmaa minuutissa. Lisävolyymi saadaan potilaan hengitysilmaa kierrättämällä.
Kaasua voi mennä hukkaan
Kierrätys tapahtuu anestesiakoneen absorberin läpi. Se poistaa hiilidioksidin potilaan uloshengittämästä ilmasta, minkä jälkeen ilman voi kierrättää uudestaan potilaan hengitettäväksi.
Mitä pienempi tuorekaasun osuus on minuuttiventilaatiosta, sitä vähemmän anestesiakaasua menee hukkaan. Näin säästyy myös kustannuksia. Pienimmillään tuorekaasuvirtaus voi olla potilaan hapenkulutusta vastaava.
Anne Vakkurin mukaan pienvirtaustekniikan käyttö on mahdollista moderneilla anestesiakoneilla, jollaisia ovat useimmat Suomessa käytettävät laitteet.
Käytännössä kyse on siitä, millä säädöillä konetta käytetään.
Tuorekaasua tarvitaan alussa enemmän, mutta pienvirtausvaihe kattaa anestesiatarpeen suurimman osan leikkausaikaa. Virtausta nostetaan myös leikkauksen päätyttyä potilasta herätettäessä, mutta silloin anestesiakaasuhana on jo suljettu.
Miksi kaikki anestesiologit eivät käytä pienvirtaustekniikkaa?
– On varmaankin totuttu jollain epämääräisellä tavalla ajattelemaan, että olisi turvallisempaa käyttää paljon kaasua, Vakkuri pohtii.
Vanhoissa anestesiakoneissa kierto ei ollut aina tiivis, ja suuri tuorekaasuvirtaus kattaa myös esimerkiksi pienet kaasun vuotamiset letkustosta.
Voimakkaita kasvihuonekaasuja
Yleisimmin käytettävät anestesiakaasut desfluraani ja sevofluraani ovat voimakkaita kasvihuonekaasuja. Desfluraanin GWP20-luku (global warming potential) on 3714. Se tarkoittaa, että yksi tonni desfluraania ilmakehässä lämmittää ilmastoa 20 vuodessa yhtä paljon kuin 3 714 tonnia hiilidioksidia. Sevofluraanin lukema on 349.
Tämän vuoksi desfluraanin käyttöä kannattaa rajata ja käyttää sevofluraania, kun se on mahdollista.
Tietyt potilasryhmät hyötyvät kuitenkin desfluraanin käytöstä. Tällaisia ovat esimerkiksi lihavat potilaat. Desfluraani ei varastoidu rasvaan, ja potilas herää nopeasti pitkänkin anestesian jälkeen.
Tällä on merkitystä myös leikkaussalien kapasiteetin kannalta.
– Jos halutaan tehdä kaksi pitkää leikkausta virka-aikana, on tärkeää, että vaihto on nopea, Vakkuri kuvaa.
Myös kantajakaasuna usein käytetty ilokaasu on voimakas kasvihuonekaasu.
Anne Vakkuri toivookin, että lääketehtaat kehittäisivät tulevaisuudessa uusia ympäristöystävällisempiä anestesiakaasuja.
Laskimoanestesiasta tulee muoviroskaa
Laskimoanestesiassa ei vapaudu haihtuvia anestesiakaasuja. Osa anestesialääkäreistä kannattaa Vakkurin mukaan ilmastosyistä pelkän laskimoanestesian käyttöä.
Se on Vakkurin mielestä kuitenkin lyhytnäköistä ja mustavalkoista.
Jo saatavuushäiriöidenkin vuoksi täytyy olla vaihtoehtoja, joista valita. Taito käyttää menetelmää ohenee, jos se hyllytetään.
Lisäksi laskimoanestesiakaan ei ole täysin ongelmaton ympäristön kannalta, sillä siitä syntyy paljon muovijätettä.
Vakkuri arvioi, että HUS:ssa laskimoanestesian osuus inhalaatio- ja laskimoanestesian yhteenlasketuista käyttökerroista on viime vuosina ollut noin 40 prosenttia.
Mittakaava mielessä
Anne Vakkuri kannattaa anestesian ilmastovaikutusten huomiointia, mutta muistuttaa, että anestesian osuus koko maailman kasvihuonekaasupäästöistä on pieni.
Desfluraanin, sevofluraanin ja isofluraanin osuus maailman ihmisen toimista johtuvista kasvihuonepäästöistä on 0,02 prosenttia, kertoi The British Journal of Anesthesia -lehdessä vuonna 2010.
– Vaikka anestesiakaasuja lakattaisiin kokonaan käyttämästä, ei maapallo kyllä sillä vielä pelastuisi, Vakkuri sanoo.
Minna Pihlava
kuva: Sami Perttilä
