Suomalaisessa kansanperinteessä on otaksuttu yksinkertaisten ihmisten olevan onnellisia. Matalan älykkyystason tiedetään kuitenkin olevan yhteydessä vähäiseen koulutukseen, pienempiin tuloihin ja runsaampaan somaattiseen sairastavuuteen. Matalaan älykkyystasoon liittyy myös lähes kaikkien psykiatristen sairauksien lisääntynyt riski; ainoa poikkeus on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Englantilainen tutkimusryhmä pyrki selvittämään onnellisuuden, älykkyyden sekä näiden suhdetta välittävien tekijöiden yhteyksiä laajassa väestötutkimuksessa.
Koettua onnellisuutta, älykkyyttä, koulutusta, tulotasoa, sosiaalista aktiivisuutta, traumaattisia kokemuksia, somaattisia sairauksia ja psykiatrisia oireita kartoitettiin haastattelututkimuksessa, jonka kaikki osiot täytti 6 870 vähintään 16-vuotiasta tutkittavaa. Älykkyyden mittarina käytettiin NART-testiä, joka kartoittaa ainoastaan yleistietoa ja kielellistä lahjakkuutta.
Koettu onnellisuus oli yhteydessä korkeaan ja onnellisuuden puute matalaan älykkyystasoon. Välittävistä tekijöistä miessukupuoli, meneillään oleva parisuhde, hyvä koulutus, korkeat tulot, sosiaalisen verkoston laajuus, yhteiskunnallinen aktiivisuus, hyvä terveys ja vähäiset psykiatriset oireet olivat yhteydessä onnellisuuteen. Mielenkiintoisinta tuloksissa on se, että monimuuttuja-analyysissä nämä välittävät tekijät selittivät onnellisuuden ja älykkyyden välisestä yhteydestä vain puolet.
Onnellisuudella on kansanterveydellistä merkitystä, koska sen on aiemmissa tutkimuksissa osoitettu lisäävän vastustuskykyä sekä somaattisia että psykiatrisia sairauksia kohtaan. Tämän tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että älykkyyden onnellisuutta lisäävä vaikutus ei selity pelkästään sen yhteydellä sosiaaliseen hyväosaisuuteen. Aiemmin käytetty nimike ”heikkolahjaisuus” (älykkyysosamäärä 70–85) on leimaavana poistettu nykyisestä ICD-10-tautiluokituksesta, ja tämän takia tätä ihmisryhmää ei nykyisin tunnisteta ehkäisevässä terveydenhuollossa. Tutkimuksen tekijät kuitenkin esittävät, että juuri tähän ryhmään tulisi kohdistaa onnellisuuden puutetta ehkäiseviä toimia, kuten tehostettua koulutusta, työllistämistä ja terveydenhuoltoa.
Ali A, Ambler G, Strydom A ym. The relationship between happiness and intelligent quotient: the contribution of socio-economic and clinical factors. Psychological Med 2013;43:1303–12.
Tero Taiminen
psykiatrian dosentti, osastonylilääkäri
Kuva: Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehdessä 22/13.
