Amyotrofista lateraaliskleroosia (ALS) aiheuttavien geenimutaatioiden löytyminen on vauhdittanut taudin tutkimusta viime vuosina. Geenitesteistä voi joissain tapauksissa olla hyötyä potilaan ennusteen arvioinnissa, mutta etenkään perheenjäsenten sairastumisriskin tulkinta ei ole ongelmatonta.
Ensimmäinen ALS-geeni, SOD1, löydettiin jo vuonna 1993, ja sittemmin noin 50 geenin on esitetty joko aiheuttavan tautia tai muokkaavan sen ilmiasua. Nykyään ALS-tautia pidetään geneettisesti heterogeenisenä, kirjoittavat Johanna Palmio ja Hannu Laaksovirta Lääkärilehdessä.
Yleisin geenivirhe taudin taustalla, C9ORF72-geenin toistojaksomutaatio, löytyi vuonna 2011. Sama geeni aiheuttaa myös otsa-ohimolohkodementiaa, ja tämä dementiamuoto todetaankin 10–15 %:lla ALS-potilaista. Yhdistelmä merkitsee tavallista huonompaa ennustetta.
ALS-taudin diagnoosiin riittää tyypillinen kliininen oireisto yhdessä ENMG-tutkimuksen kanssa eikä geenitutkimuksia tarvita. Tilanne on kuitenkin toinen, jos suvussa on muitakin ALS:n tai otsa-ohimolohkodementian oirein sairastuneita. Vallitsevasti periytyvää tautia epäiltäessä geenitestaukselle on peruste, mutta epätäydellinen penetranssi ja epätietoisuus normaalivaihtelusta aiheuttavat tulkintavaikeuksia.
Eurooppalaisperäisissä väestöissä esiintyy erityisen paljon C9ORF72-mutaatiota, ja vallitsevasti periytyvänä se löytyy Suomessa lähes puolelta familiaalista ALS-tautia ja viidesosalta sporadista tautimuotoa sairastavista. Ei kuitenkaan tiedetä, kenelle tätä mutaatiota kantavalle kehittyy ALS tai frontotemporaalidementia, ja siksi terveiden perheenjäsenten seulontaa ei toistaiseksi suositella.
Homotsygoottinen SOD1 D91A-mutaatio aiheuttaa Suomessa väistyvästi periytyvää, poikkeuksellisen hitaasti etenevää ALS-tautia, vaikka SOD1-geenin mutaatiot yleensä aiheuttavat vallitsevasti periytyvää tautia. Tämän mutaation testaaminen on perusteltua, koska sen löytyminen homotsygoottisena ennustaa hidasta etenemistä ja sitä, että lapset ovat kantajia eivätkä heterotsygootteina sairastu. Suomalaisten SOD1 D91A-mutaation aiheuttamaa tautia sairastavien potilaiden on todettu elävän sairastumisen jälkeen keskimäärin 13 vuotta, ja useat ovat eläneet jopa 20 vuotta.
Tulevaisuudessa geenitaustan selvittäminen voi tulla merkittäväksi hoitomuotojen valinnassa. Toistaiseksi taudin kulkuun vaikuttavia lääkkeitä ei ole, lukuun ottamatta rilutsolia, jolla on vähäistä tehoa taudin hidastamisessa.
Liikehermoja degeneroiva ALS-tauti etenee vääjäämättä ja melko nopeasti kaikkiin tahdonalaisiin lihaksiin ja johtaa täydelliseen liikunta- ja kommunikaatiokyvyttömyyteen ja lopulta hengityksen loppumiseen. ALS todetaan keskimäärin 65 vuoden iässä, ja potilaan keskimääräinen elinikä oireiden alkamisesta on 2–5 vuotta. Suomessa tautiin sairastuu vajaat 200 henkilöä vuosittain. Suomalaisilta potilailta on löytynyt toistaiseksi kolmen ALS-tautia aiheuttavan geenin mutaatioita.
Lähde: Palmio J, Laaksovirta H. ALS-potilaan monimuotoiset oireet. Suom Lääkäril 2017;72:717–22.
Kirjoittaja:
Marianne Jansson
toimittaja
Kuva: Fotolia
Lääkärilehdessä 11/2017 julkaistu alkuperäinen artikkeli taulukoineen ja kirjallisuusviitteineen löytyy alla olevasta linkistä.
