Tänään vietetään Kansainvälistä Älä laihduta —päivää (International No Diet Day).
Älä laihduta - päivän tarkoituksena on ravistella ja kyseenalaistaa laihduttamiseen ja painoon liittyviä päähänpinttymiä ja pakkomielteitä.
Lisäksi kampanja haluaa edistää sellaista yhteiskuntaa, jossa kaiken kokoiset, -muotoiset, ja -näköiset ihmiset ovat yhtä hyviä, arvokkaita ja kauniita.
Laihduttamisen sijasta kannattaisi puhua rauhallisesta laihtumisesta. Tehdä ruokatottumuksiin maltillisia muutoksia ja antaa painon pudota rauhallista tahtia. — Pertti Mustajoki
Päivän on alunperin perustanut vuonna 1992 brittiläinen feministi Mary Evans Young, joka vetää Briteissä Diet Breakers —nimistä ryhmittymää.
Suomeen Älä laihduta —päivän on lanseerannut Lounais-Suomen-SYLI ry vuonna 2008. Nykyään kampanjassa on mukana Syömishäiriöliitto-SYLI ry ja sen jäsenyhdistykset.
Kampanja saa myös paljon näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa vuosittain.
Älä laihduta —päivälle on luotu omat teesit sekä kehorauhajulistus, johon voi tutustua esimerkiksi täällä.
Ovatko teesit ristiriidassa tutkimustulosten kanssa?
Monet Älä laihduta —päivän teesit saattavat tuntua ristiriitaisilta viimeaikaisten tutkimustulosten suhteen, joiden mukaan ylimääräiset kilot ovat yhteyksissä useisiin sairauksiin ja lasten ylipaino huolestuttaa asiantuntijoita.
Toisaalta myös lääkärien ammattikunnassa on alettu kiinnittää enemmän huomiota siihen, miten ylipainosta tulisi puhua esimerkiksi vastaanotolla potilaan kanssa, jotta puhe ei olisi syyllistävää tai stigmatisoivaa.
Syyllistävä puhe ei edesauta kenenkään laihtumista.
Näytimme Älä laihduta —päivän teesit kolmelle eri alan asiantuntijalle ja pyysimme heidän mielipiteensä niistä. Vastaajina toimivat painonhallintaan erikoistunut professori Pertti Mustajoki, ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm sekä Syömishäiriöliiton asiantuntija Katri Mikkilä.
Älä laihduta, mutta seuraa painoa
Pertti Mustajoki pitää teemapäivän ruokarauhan julistusta pääosin järkevänä.
Jossain se neutraalin ja rakentavan keskustelun paikka pitäisi löytää. — Mikael Fogelholm
— Teeseissä sen sijaan näkyy, että ne on suunnattu pääasiassa syömishäiriöisille eivätkä sinällään ole yleispäteviä ohjeita kaikille ylipainoisille.
Hänen mukaansa on selvää, että jokainen voi ja saa hyväksyä kehonsa sellaisena kuin se on, mutta hän kyseenalaistaisi teesien väittämää siitä, että "ihminen voi elää terveellisesti ja olla terve riippumatta siitä, minkä kokoinen on".
— Näin voi olla, mutta mitä enemmän ylipainoa, sitä enemmän lihavuuden aiheuttamia sairauksia, jotka verottavat terveyttä ja voivat johtaa ennenaikaiseen kuolemaan.
Aiheesta voi lukea enemmän vaikkapa Terve Paino ry:n sivuilta. Mustajoki toimii yhdistyksen puheenjohtajana.
Laihduttamisen riskeistä Mustajoki on samaa mieltä.
— Tiukka laihduttaminen ei välttämättä ole terveellistä ja tutkimuksista tiedetään, että paino useimmiten nousee takaisin rankan dieetin jälkeen.
Hänen mukaansa laihduttamisen sijasta kannattaisi puhua rauhallisesta laihtumisesta. Tehdä ruokatottumuksiin maltillisia muutoksia ja antaa painon pudota rauhallista tahtia.
— Jatkuva ”vaakaan tuijottelu” ei todellakaan ole viisasta, mutta useimmille painon rauhallinen seuranta on järkevää.
Painon ja vyötärön ympärys eivät ainoat terveyden mittarit
— Älä laihduta —päivään liittyvät teesit ovat kaikki hyvää tarkoittavia ja enimmäkseen niiden kanssa voi olla samaa mieltä, toteaa ravitsemustieteen proessori Mikael Fogelholm.
Lääkärien ammattikunnassa on alettu kiinnittää enemmän huomiota siihen, ettei puhe painosta olisi syyllistävää tai stigmatisoivaa.
Kakkosteesistä Fogelholm kuitenkin nostaisi keskustelua.
— Joitakin lihavuuteen liittyvä sairausriskejä voi selkeästi vähentää terveellisillä elintavoilla, ilman että juurikaan puututaan painoon. Toiset sairaudet, etenkin tyypin 2 diabetes ovat sellaisia, että niiden riskin vähentäminen ilman ainakin jonkin asteista laihtumista, on vähintään vaikeaa.
Ihminen voi olla terve, vaikka ylipainoa olisi runsaastikin, mutta todennäköisyys hyvään terveyteen on kylläkin vähentynyt, Fogelhom toteaa.
— Riskin suuruutta voidaan ja pitääkin arvioida laajemmalla patteristolla kuin pelkkään painoon tai vyötärön ympärykseen tuijottamalla.
Fogelholm toteaa, että laihduttaminen kannattaa monella. Pysyvästä laihduttamisesta on kiistatta ylipainoiselle hyötyä.
— Viittaus siihen, että painonhallinta onnistuu parhaiten niillä, jotka eivät laihduta, on kuitenkin haastettavissa: painon vaihtelun ja laihduttamisen välistä syy-seuraussuhdetta on havainnoivissa tutkimuksissa liki mahdoton erottaa, Fogelholm kyseenalaistaa Älä laihduta -päivän neljännen teesin.
Omasta painosta ei kuitenkaan koskaan kannata panikoitua tai vielä kokea syyllisyyttä siitä, että paino on jotain muuta, kuin mitä itse haluaisi.
— Ymmärrän, että tämä "Älä laihduta -päivä" on tullut vastapainoksi syyllistävälle, tuomitsevalle ja yksinkertaistavalle painokeskustelulle. Se ei kuitenkaan saa hämärtää sitä, että painolla oikeasti on merkitystä terveydelle. Jossain se neutraalin ja rakentavan keskustelun paikka pitäisi löytää, hän toteaa.
Laihdutuskulttuuri on vahingollista kaikille
Syömishäiriöliiton asiantuntija Katri Mikkilä näkee, että Älä laihduta —päivän teesit eivät ole tarkoitettu vain syömishäiriöisille.
Entä jos terveyshuoleen naamioitu laihdutuskulttuuri ja lihavuusfobia onkin terveyden edistämisen esteenä, ei sen asialla? — Katri Mikkilä
— Kulttuurimme on laihdutusmyönteinen. Hoikkuus ja lihaksikkuus on ollut kehoihanteena jo pitkään. Kurinalainen syöminen ja liikkuminen saa osakseen kyseenalaistamatonta arvostusta. Lihavuus tuntuu olevan pahinta, mitä ihmiselle voi sattua, ja se näkyy niin vaatekaupoissa, työmarkkinoilla kuin terveydenhuollon vastaanotoilla ja ympärillämme olevassa kehokuvastossa.
Mikkilän mukaan laihdutuskulttuurin vahingollisuus ja laajuus koskettaa kaikkia.
Syömishäiriöliitto tai Mikkilä eivät kiellä ylipainon terveysvaikutuksia, mutta Mikkilä kehottaa pohtimaan terveyspuhetta ja sen vaikutusta.
— Laihdutuskulttuuria ylläpidetään ja perustellaan usein lihavuuteen liitettyjä terveysriskejä kertailemalla. Entä jos terveyshuoleen naamioitu laihdutuskulttuuri ja lihavuusfobia onkin terveyden edistämisen esteenä, ei sen asialla? Voisiko laihdutuskulttuurin vahingollisuuden ymmärtäminen ja huomioiminen olla edellytys vastuulliselle terveyden edistämiselle?
Mikkilä muistuttaa, että kun ihminen ylittää syömishäiriön rajat, hän saa kivemmat "säännöt" syömiseen, liikkumiseen ja omaan itseen suhtautumiseen.
Oikeus syödä, liikkua, levätä, olla olemassa ja huolehtia itsestään kuuluu kaikille kehon koosta riippumatta, jopa ylipainoisille.
Älä laihduta —päivää vietetään vuosittain 6.5.
