Älä koskaan provosoidu. Äläkä päästä itseäsi kyynistymään.
Näiden ohjeiden mukaisesti akuuttilääketieteen erikoislääkäri Eeva Tuunainen pyrkii tekemään työtään päivystyksessä.
Tuunainen on päivystyksen ja ensihoidon ammattilaisten yhteisen järjestön FinnEM ry:n puheenjohtaja. Hänellä on 12 vuoden kokemus päivystyksissä työskentelystä, ja hän pitää työstään kovasti. Väkivallan uhka on kuitenkin osa työtä päivystyksissä, ja siihen varautumiseen tarvitaan koulutusta.
Kun Tuunainen menee esimerkiksi arvioimaan arvaamatonta potilasta, hän ei koskaan jää potilaan kanssa kahdestaan suljettuun huoneeseen. Oven hän jättää raolleen.
FinnEM ry: järjesti 12.-13.1. Lahdessa päivystyksen ja ensihoidon työntekijöille konferenssin, jossa oli teemana väkivallan uhka ja kyynistyminen.
Konferenssissa ammattilaisille oli tarjolla koulutusta siihen, miten väkivaltaan ja uhkatilanteisiin voi varautua.
– Kyse ei ole itsepuolustuskursseista, vaan siitä, että tunnistaa, milloin tilanne alkaa olla uhkaava ja on siihen fyysisesti ja henkisesti valmis, Tuunainen kertoi tapahtumassa.
Tunne työskentelytilasi
Fyysinen valmius tarkoittaa sitä, että työntekijä tuntee työskentelytilansa, tietää missä on hälytysnappi ja lähimmät ovet, ja keitä oven takana on. Henkinen varautuminen tarkoittaa sitä, että näistä asioista on keskusteltu esimerkiksi koulutuksissa vertaisten kesken ja tilanteita on harjoiteltu.
– Kouluttajillamme on pitkä työura poliisissa ja laaja kokemus turvallisuuskoulutusten järjestämisestä, Tuunainen sanoo.
FinnEM ry:n hallituksen jäsenen, sairaanhoitaja Inka Häkkisen mukaan koulutuksissa opetetaan ensisijaisesti välttämään väkivaltatilanteeseen joutumista.
Seuraava askel on, kuinka uhkaavista tilanteista päästään pois tai kuinka esimerkiksi irtaannutaan kiinnipitotilanteesta. Myös tilanteiden jatkopurku on tärkeää.
Kun Tuunainen menee esimerkiksi arvioimaan arvaamatonta potilasta, hän ei koskaan jää potilaan kanssa kahdestaan suljettuun huoneeseen. Oven hän jättää raolleen. Jos tilanne vaikuttaa kääntyvän uhkaavaksi, hän pyytää vartijan paikalle.
– Niitäkin tilanteita on, että joudun poistumaan nopeasti paikalta.
Provosoitua ei pidä, vaikka potilas kuinka purkaisi pahaa oloaan ammattilaiseen.
Nämä kaikki ovat työn opettamia asioita. Tuunainen toivoo, että uudet lääkäri- ja hoitajasukupolvet oppisivat nämä asiat koulutuksessa ja perehdytyksessä.
Paha olo tuottaa väkivaltaa
Uusien työntekijöiden hyvä perehdytys on Tuunaisen mukaan tärkeä uupumista ja kyynistymistä ehkäisevä keino.
– Väkivalta on yksi työn vaaratekijöistä. Se pitää ottaa huomioon koulutuksessa, perehdytyksessä ja jokapäiväisessä työvuoroon valmistautumisessa.
Päivystyksissä on henkisesti huonosti voivia potilaita, jotka purkavat pahaa oloaan väkivaltaiseen käytökseen. Aggressiivisia voivat olla niin päihdepotilaat kuin muistisairaat ikäihmisetkin.
Myös normaalisti käytökseltään rauhallinen ihminen voi sairaana tai loukkaantuneena olla aggressiivinen, muistuttaa Häkkinen.
– Oli kyseessä sitten 90-vuotias papparainen tai päihtynyt nuori, ei tunnu hyvältä, kun sinua lyödään, Tuunainen sanoo.
Häkkisen mukaan väkivaltaan tottuminen ja sen hyväksyminen osaksi työtä on jo jonkinasteista kyynistymistä.
– Kenenkään ei pitäisi ajatella niin, että väkivalta vain kuuluu arkeen, Häkkinen sanoo.
Kyynistymisestä on kyse, jos työntekijä alkaa ajatella potilaita osana jotain ryhmää, esimerkiksi "narkkarina", ei enää yksilönä.
– Silloin ei enää kohtele potilaita tasa-arvoisesti, Tuunainen sanoo.
Alkuperäinen juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.
