Lääkäreiden olisi syytä jakaa potilaille tietoa siitä, että pienikin liike aktivoi monipuolisesti hermostoa, kertoo neurologi, LKT, aivotutkija Kiti Müller. Liike on aina myös aivo- ja muistitreeniä.
Ikä vaikuttaa jaksamiseen ja erityisesti palautumiseen, joten parasta liikuntaa ovat lyhyet ja monipuoliset harjoitteet osana arkea.
Müller kirjoitti yhdessä LKT, neurologi, aivotutkija Kristina Laaksosen ja Foibekartanon toimitusjohtajan, FT Ulla Bromsin kanssa Treeniä varttuneelle keholle ja mielelle -kirjan. Se tarjoaa ikääntyville tietoa ja harjoitteita.
Müllerille syntyi ajatus kirjasta, kun Broms pyysi häntä puhumaan senioreille käsitöiden ja nikkaroinnin vaikutuksesta aivoterveyteen.
Aiemmin Müller oli miettinyt kuntoutusta Laaksosen kanssa. Heistä ei ole järkevää, että henkilö saa kerran tai kaksi viikossa aikaisemmin sovittuna kellonaikana yhteensä tunnin tai puolitoista kuntoutusta. Esimerkiksi väsymys saattaa vaikuttaa siihen, ettei ihminen ole silloin parhaimmillaan. Kuntoutusta voi toteuttaa pieninä annoksina päivittäin myös kotioloissa saatujen ohjeiden mukaan.
– Aina kun teemme jonkin liikkeen, siihen sisältyy kognitiivinen osatekijä. Liikkeiden tuottamiseen osallistuvat lukuisat aivoalueet. Samat aivoalueet ovat mukana tiedonkäsittelyssä, Müller kertoo.
Aktivoivaa liikuntaa
Hän tähdentää, että arjessa on paljon liikuntaharjoittelun aarreaittoja.
– Tämän haluamme viestiä myös lääkärikunnan kautta: ihminen oppii läpi elämänsä uusia asioita, jos ei tule muistisairautta. Ikääntymisen myötä asioita ryhdytään tekemään hitaammin, mutta taito ei katoa mihinkään. Yli 80-vuotiaat ja jopa yli 90-vuotiaat pystyvät tekemään monia asioita, kun on enemmän aikaa niihin. Seniorit kertovat kirjassa kokemuksistaan.
Hyviä välipaloja arjen keskellä ovat Müllerin mielestä sormijumpat. Kun tulee ikää lisää, voimat alkavat vähentyä käden pikkulihaksista ja nivelkulumatkin tarvitsevat notkistamista.
Kun vanheneva ihminen sairastuu ja makaa monta päivää vuoteessa, toimintakyky alkaa nopeasti heikentyä. Henkilö saattaa jopa menettää istumatasapainonsa. Hermosto ja aivot tarvitsevat virikkeitä sekä lihakset liikettä.
Kirjassa annetaan vinkkejä, joiden avulla toimintakykyä voi sairaanakin vaalia. Sängyssä makaava voi pyörittää nilkkojaan ja ranteitaan, tehdä sormiliikkeitä, liikuttaa käsiään ja jalkojaan sekä nostaa päätä tyynystä. Makuulta olisi hyvä nousta päivittäin ainakin istumaan sängyn laidalle, jotta tasapaino saa harjoitusta. Tähän voi tarvita toisen apua.
Liikuntataukoja lääkäreille
Müller suosittelee lääkäreitäkin ottamaan intensiivisen työpäivän aikana 3-4 kertaa 5–10 minuutin liikuntatauon.
Jos joutuu siirtymään nopeasti yhden potilaan asioista toisen asioihin, pitää jollakin tavalla nollata itsensä. Muutama syvähengitys, silmät kiinni ja mieluisaa musiikkia kuunnelleen ja vartaloa keinuttaen niin, että istuu vuorotellen vain toisella pakaralla saattaa olla paras keino hieman palautua. Palautumispakissa voi olla useita vaihtoehtoja, joita on mahdollista muunnella.
– Suosittelen, että lääkäri nousee ylös ja tekee muutamia venytysliikkeitä. Jalat pienessä haara-asennossa voi kuvitella lattialle vaakatasoisen kahdeksikon, jonka reunoja pitkin paikallaan pysyen jalkaterät kulkevat. Voi myös laittaa pienen tyynyn tai esineen jalkojen päälle, nostaa jalat ylös ja pyrkiä pitämään jalat ylhäällä lattiasta. Tämä vaatii keskittymistä, ja keskivartalokin saa treeniä.
Treeniä varttuneelle keholle ja mielelle. Kiti Müller, Ulla Broms ja Kristina Laaksonen. Bazar kustannus 2024. Sivuja 133. Artikkeli on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.
