Aikuisen astma ei parane itsestään

Lasten astma paranee itsestään varsin usein ja ennuste on useimmiten hyvä. Sen sijaan aikuisiällä alkaneen astman pitkän ajan ennuste on huonosti tunnettu. Suomalaistutkimus tuo uutta tietoa aiheeseen.

Seinäjoen keuhkoyksikön toteuttamaan tutkimukseen kerättiin runsaasti dataa 257 astmapotilaasta diagnosoinnin aikaan. Tämän jälkeen potilaiden astman hoito ­toteutettiin perusterveydenhuollossa. Keskimääräinen seuranta-aika on 12,2 vuotta. Potilaista 58 % oli naisia ja ei-atoopikkoja oli 63 %.

Seurannan jälkeen potilaat olivat lihavampia, puhalsivat paremmin spirometriassa ja veren eosinofiilipitoisuus oli pienempi. Inhaloitavaa steroidia käytti 76 % potilaista. Allerginen tai krooninen riniitti (nenätulehdus, nuha) oli 70 %:lla potilaista. Vain 3 % potilaista oli remissiossa eli oireettomia ja ilman lääkitystä.

Astman hoitotasapainoa arvioivissa kyselyissä 34 % oli hyvässä, 36 % osittaisessa ja 30 % huonossa tasapainossa (Astmatestin pisteet alle 20). Huonossa tasapainossa ­olevat astmaatikot olivat useimmiten miehiä, vanhempia, käyttivät isohkoa inhalaatiosteroidiannosta ja useimmiten inhaloitavan steroidin ja pitkävaikutteisen beeta-agonistin yhdistelmää (ICS-LABA) ja heillä oli selvästi enemmän askivuosia.

Merkittävä ylipaino, riniitti ja tupakointi diagnoosihetkellä, korkeampi ikä sekä askivuodet ennustivat huonoa astmatasapainoa 12 vuoden seurannassa. Suojaavia tekijöitä olivat veren suurentunut eosinofiilipitoisuus sekä mitä parempi keuhko­funktio (FEV₁) oli diagnoosihetkellä.

Tämä korkealaatuinen real life -tutkimus osoitti, että astman hoito on Suomessa kohtalaisen hyvällä mallilla, mutta aikuisiän astma paranee harvoin. Tupakoimattomuus sekä painon hallinta on astman hyvän hoidon peruskauraa. Allergisen nuhan ja kroonisen nuhan hoidon merkitys korostuu jälleen eli nenän hoito on tärkeää.

Lähde:
Tuomisto LE, Ilmarinen P, Niemelä O, Haanpää J, Kankaanranta T, Kankaanranta H. A 12-year prognosis of adult-onset asthma: Seinäjoki Adult Asthma Study. Respir Med 2016;117:223–9.

Kirjoittaja:
Heikki Ekroos
LT, keuhkosairauksien erikoislääkäri

Kuva: Fotolia

Julkaistu Lääkärilehdessä 35/2016.