Äidin voimakas psyykkinen stressi keskiraskaudessa on yhteydessä poikavauvojen pienempiin mantelitumakkeisiin ja tyttövauvojen suurempaan vasemman mantelitumakkeen kokoon. Tämän havainnon teki Satu Lehtola väitöstutkimuksessaan.
Magneettikuvantamista hyödyntämällä tehdyn tutkimuksen perusteella sukupuoli näyttäisi säätelevän äidin raskaudenaikaisen stressin eri tyyppien yhteyttä vastasyntyneen aivoihin.
Vastasyntyneiden vauvojen aivojen kuvantaminen antaa tärkeää tietoa raskaudenaikaisesta kehityksestä, mutta sitä on tehty vasta vähän. Perustietoa esimerkiksi eri aivorakenteiden tilavuuksista suhteessa raskauden kestoon ja muihin tavallisiin muuttujiin tarvitaan lisää.
Lehtola selvitti, miten täysiaikaisten vastasyntyneiden ikä ja sukupuoli vaikuttavat aivolohkojen tilavuuksiin sekä kokoeroon oikean ja vasemman aivopuoliskon välillä.
– Vanhempi ikä ennusti suurempia harmaan ja valkean aineen tilavuuksia, mikä tukee aikaisempia tutkimustuloksia. Vaikka sekä tyttö- että poikavauvoilla aivolohkojen kokoerot eri aivopuoliskojen välillä olivat samanlaiset iästä riippumatta, havaitsimme eroja sukupuolten välillä eräissä lohkotilavuuksissa riippuen siitä, oliko lohkojen koot suhteutettu aivojen kokonaistilavuuteen vai ei, Lehtola kertoo tiedotteessa.
Äidin stressin tyyppi yhteydessä vastasyntyneen mantelitumakkeen kokoon
Aiemmissa tutkimuksissa äidin raskaudenaikaiselle psyykkiselle stressille altistuneilla tyttölapsilla on havaittu olevan suurempi mantelitumake. Lehtola selvitti, voidaanko jo vastasyntyneiden aivoissa nähdä vastaavanlaisia yhteyksiä äidin raskaudenaikaisen stressin ja mantelitumakkeen tai hippokampuksen koon välillä.
– Tulosteni perusteella vastasyntyneen sukupuoli vaikuttaa vastakkaisilla tavoilla äidin raskaudenaikaisen psyykkisen stressin ja vastasyntyneen mantelitumakkeen koon väliseen yhteyteen. Tämä näkyi poikavauvoilla pienempänä mantelitumakkeen kokona ja tytöillä suurempana vasemman mantelitumakkeen kokona. Lisäanalyyseissa havaitsimme myös yhteyden äidin stressin ja tyttövauvojen suuremman oikean hippokampuksen välillä, toteaa Lehtola tiedotteen mukaan.
Stressin ajoituksella on merkitystä
Äidin raskaudenaikaista psyykkistä stressiä mitataan erilaisilla kyselylomakkeilla, joista yleisimmät mittaavat masennus- ja ahdistuneisuusoireita sekä raskauteen liittyviä ahdistuneisuusoireita. Kirjallisuudessa raskauteen liittyvää ahdistuneisuutta pidetään osin muusta masennus- ja ahdistuneisuusoireilusta erillisenä oirekokonaisuutena, joka ennustaa kenties vahvimmin erilaisia haasteita lapsen kehityksessä. Syytä tähän ei tiedetä.
Äidin keskiraskauden oireilun ja vastasyntyneiden mantelitumakkeen koon välillä yhteys on voimakkain sekä masennus- ja ahdistuneisuusoireita että raskausspesifistä ahdistuneisuutta mitattaessa. Hippokampuksen kokoero oli yhteydessä vain raskauteen liittyvään ahdistuneisuuteen ja ainoastaan keskiraskaudessa.
– Aiemmat tutkimukset viittaavat siihen, että äidin stressi erityisesti alku- ja keskiraskaudessa on merkittävää lapsen aivojen kehitykselle. Löydökseni tukevat näkemystä siitä, että äidin raskaudenaikaisella psyykkisellä stressillä juuri keskiraskaudessa voi olla mantelitumakkeen ja hippokampuksen kehittymisen kannalta merkitystä, Lehtola kertoo tiedotteessa.
Väitöstutkimus on osa Turun yliopiston koordinoimaa FinnBrain-tutkimusta, jossa selvitetään ympäristön ja perimän vaikutusta lapsen kehitykseen ja terveyteen. Tutkimukseen kuuluu yli 4000 perhettä.
LL Satu Lehtolan väitöskirja Newborn brain structural characteristics and their relationships with maternal prenatal distress tarkastetaan Turun yliopistossa 11. joulukuuta.
Ulla Toikkanen
Uutinen on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.
