Ahmintahäiriön hoidon kehittäjä Aila Rissanen palkittiin

Kun aloitin urani, lihavuutta ei juuri tutkittu, eikä sen tutkimista oikeastaan pidetty kunnon tieteenä, kertoo Maud Kuistilan palkinnon saanut Aila Rissanen.

Professori Aila Rissanen on saanut vuoden 2016 Maud Kuistilan palkinnon. Rissanen on sisätautilääkäri ja ravitsemuksen asiantuntija, joka on ollut perustamassa HYKS:n syömishäiriöyksikköä, lihavuustutkimusyksikköä sekä Suomen lihavuustutkijoiden yhdistystä.

– Kun aloitin urani, lihavuutta ei juuri tutkittu, eikä sen tutkimista oikeastaan pidetty kunnon tieteenä, Rissanen kertoo.

Vähitellen tutkimuksen näkökulmat ovat laventuneet epidemiologisesta tutkimuksesta solutasolle.

– Lihavuus on ilmiö, jossa poikkitieteellinen ote on välttämätön. Lihavuuteen vaikuttaa niin moni asia bioke­miasta ympäristöön ja koulutustasoon.

Vastaanotolle valoisan aikaan

Rissanen kuvailee itseään tutkijaksi, ­jota vie eteenpäin taipumus ihmetellä kohtaamiaan asioita ja ilmiöitä.

– Ihmettelevä mieli on tutkijalle lottovoitto.

Tällä hetkellä hän sorvaa lihavuuden hoidon linjauksia Euroopan tasolla lihavuustutkijoiden Euroopan kattojärjestössä EASO:ssa.

– Lihavuustutkimus on Suomessa hyvissä käsissä. On aika antaa nuoremmille tutkijoille työrauha.

Kliininen työ jatkuu yhä HYKS:n syömishäiriöyksikössä.

– Kaamosaikaan hibernoin. Onneksi saan aloittaa vastaanotot vasta yhdeltä ilta­päivällä.

Syömishäiriötutkimuksessa kliininen psykiatrinen lähestymistapa on ollut pitkään vallalla. Vähitellen on alettu kiinnostua myös siitä, mitä syömishäiriöihin solutasolla liittyy.

Rissasen uran keskeisiä tehtäviä on ollut ahmintahäiriötä sairastavien lihavien potilaiden tunnistaminen, tutkiminen ja hoidon kehittäminen.

– Tajusin 80–90-lukujen taitteessa, ­että lihavien joukossa on tällainen alaryhmä. Tänä päivänä on päästy siihen, että ahmintahäiriötä pidetään yhtenä syömishäiriötyyppinä.

Perhe kannattaa perustaa

Rissasta ehdottivat palkinnonsaajaksi hänen entiset oppilaansa, jotka kiittävät opettajaansa määrätietoisesta ja pitkäjänteisestä ohjauksesta. Rissasen antama tuki kliinisen työn, tutkimuksen ja perhe-elämän yhteensovittamisessa on ollut monelle hyvin tärkeää.

– Tiedän itse, miten äärimmäisen hankalaa on yrittää yhdistää työ, tutkimus ja perhe. Aiemmin etenkin naiset joutuivat tekemään isoja kompromisseja elämässään, jos he halusivat tehdä tutkimusta. On ollut ihanaa nähdä, miten asiat muuttuvat.

Rissanen mielestä perhe kannattaa perustaa.

– Perhe on suuri voimavara. Vaikka tulee tilanteita, joissa rahkeet eivät tunnu riittävän kaikkeen, pitemmän päälle perhe auttaa jaksamaan.

Palkinto luovutettiin Lääkäripäivillä 14.1.

Hertta Vierula
toimittaja

Kuva: Maria Miklas

Julkaistu Lääkärilehdessä.