10 kysymystä asiakassetelistä

1 Mikä se on?

Aiemmin puhuttiin hämäävästi maksu-, asiakas- ja palveluseteleistä. Ne on nyt yhdistetty asiakasseteliksi.

Setelin myöntää maakunnan liike­laitos, sote-keskus tai hammashoitola. Potilas voi ostaa sillä määrätyn toimenpiteen niiden ulkopuolelta. Jos esimerkiksi sote-keskuksen lääkäri tekee lähetteen fysioterapiaan, potilas saa asiakassetelin ja valitsee fysioterapeuttinsa itse.

Kyse ei ole fyysisestä setelistä, vaan tietojärjestelmissä näkyvästä luvasta maksaa käynti potilaan valitsemassa paikassa. Maakunta maksaa korvaukset tuottajalle. Asiakkaan tilille ei siirry rahaa.

2 Kuinka paljon seteleitä on tarjottava?

Maakunnan liikelaitoksen tulee käyttää määrätyillä alueilla 15 prosenttia rahoistaan asiakasseteleihin. Terveydenhuollossa tärkein kohde ovat kiireettömät erityistason hoidot. Tarkemmat rajaukset tekee maakunta.

Rahoista vain murto-osa tulee terveydenhuoltoon, sillä suurin osa käytettäneen sosiaalihuollossa.

Sote-keskus velvoitetaan käyttämään seteleitä erityistyöntekijöiden, muun muassa ravitsemusterapeutin, jalka­hoitajan tai erikoislääkärin palveluissa. Sosiaalihuollossa setelimenettelyyn voivat kuulua esimerkiksi kotipalvelu, kotihoito sekä kasvatus- ja perhe­neuvonta. Tarkkaa ohjetta sote-­keskuksen setelien käytön määrälle ei ole.

3 Tarkoittaako 15 prosenttia, että ­jokaisesta määritetystä palvelusta 15 prosenttia on tuotettava seteleillä?

Ei. Kyse on prosentista maakunnan tasolla. Siis liikelaitoksen tuottamis­vastuulla olevasta sosiaali- ja terveys­palveluiden rajatusta kokonaisuudesta. Yksittäinen palvelu voidaan hoitaa kokonaan tai osittain seteleillä – tai siihen ei käytetä seteleitä lainkaan.

4 Kuinka suurista summista puhutaan?

Sosiaali- ja terveysministeriö arvio lakiehdotuksessaan, että ostot asiakasseteleillä olisivat koko maassa 1,6 miljardia euroa vuodessa.

5 Mihin liikelaitos myöntää seteleitä?

Terveydenhuollossa kiireettömiin erityistason toimenpiteisiin. Esimerkiksi kaihileikkauksiin, erikoislääkärin ja erikoishammaslääkärin vastaanottokäynteihin ja tutkimuksiin. Samoin kuntoutukseen ja apuvälineisiin. Tarkat rajaukset tekee maakunta.

Sosiaalihuollossa asiakasseteliä käytettäisiin esimerkiksi asumispalveluissa, päivätoiminnassa, omaishoitajan palveluissa, kotihoidossa ja kotipalvelussa sekä vammaispalvelulain mukaisessa henkilökohtaisessa avussa.

6 Kuka vastaa komplikaatioista?

Näillä näkymin tuottaja. Jos hän on siis leikannut asiakassetelirahoituksella vaikka lonkan, hän joutuu maksamaan leikkauksen epäonnistumisen ­seuraukset.

Vastuu on osin epäselvä. Kuinka kauan takuu on voimassa, ja miten toimitaan esimerkiksi päivystystapauksissa, jäävät pohdittaviksi.

7 Voiko potilas ostaa parempaa palvelua?

Kyllä. Jos potilas haluaa esimerkiksi kaihileikkauksessa maakunnan määrittämää paremman linssin, hän voi sen omalla rahalla ostaa.

8 Onko setelissä piikki auki? Joutuuko asiakas maksamaan laskusta osan itse?

Ei. Maakunta on määrittänyt ostamansa palvelun ja maksaa siitä etukäteen määrätyn hinnan. Tuottaja ei voi laskuttaa maakuntaa vapaasti. Potilaalle jää kiinteä, lainsäädännön mukainen asiakasmaksu, joka kattaa pienen osan kustannuksista.

9 Keneltä seteleillä voi ostaa?

Maakunta määrittelee tuottajille vähimmäisvaatimukset. Tuottajat kerätään rekisteriin, ja palvelu on ostettava rekisteriin kuuluvalta yritykseltä.

Maakunnan liikelaitokselta setelillä ei voi ostaa.

10 Voiko asiakas kieltäytyä setelistä?

Kyllä. Maakunnan liikelaitoksen tai sote-keskuksen on silloin huolehdittava palvelusta muulla asiallisella tavalla. Liikelaitos tehnee tämän käytännössä ostopalveluna.

Kirjoittaja:
Pekka Nykänen

Kuva: Fotolia