Ikääntyvien suunterveyden tutkimus on tarpeellista, sillä tiedetään, että väestön elinikä pitenee. Yhä suuremmalla osalla suomalaisista on omat hampaat suussa vielä silloin, kun sairaudet ja raihnaisuus heikentävät kykyä huolehtia suun hoidosta. Vanhuspalvelulaki edellyttää, että kunnat järjestävät vanhuksille riittävät suunhoitopalvelut. Suun terveydenhoitoa suunniteltaessa on tärkeää selvittää vanhusten suun terveydentilaa ja siihen liittyviä alueellisia ja sosioekonomisia eroja.
Väitöstutkimuksessa selvitettiin ikääntyvän väestön hampaattomuuden yleisyyttä, sen yhteyttä yleiseen terveydentilaan ja sosioekonomisiin tekijöihin sekä sen vaikutusta alaleuan morfologiaan. Tutkimuksessa selvitettiin myös röntgenkuvissa näkyvien hammasperäisten tulehdusmuutosten ja kiinteiden proteesirakenteiden yleisyyttä sekä näiden taustatekijöitä.
Tutkituilla 60–78-vuotiailla hampaattomuuden esiintyvyys oli keskimäärin 37 %; naisilla 43 % ja miehillä 30 %, Pohjois-Suomessa 53 % ja Etelä-Suomessa 22 %. Hampaattomuus oli yleisempää vähiten koulutusta saaneilla, ja myös tupakointi sekä sydän- ja verisuonisairaudet olivat yhteydessä siihen.
Hampaattomilla oli suurempi alaleuan leukakulma kuin hampaallisilla, ja heillä oli myös matalammat alaleuan ramus ja kondyyli. Vakava-asteista alveoliharjanteen madaltumista esiintyi useammin naisilla kuin miehillä. Erityisesti naisilla alveoliharjanteen madaltuminen oli yhteydessä huonoon purentakykyyn, heikkoon purentatasapainoon sekä proteeseihin liittyvään tyytymättömyyteen. Molemmilla sukupuolilla tyytymättömyys proteeseihin oli merkitsevässä määrin yhteydessä huonoon purentatasapainoon.
Yli kolmella neljäsosalla hampaallisista tutkituista havaittiin vakavan hammasperäisen tulehduksen riski. Verrattuna matalan tulehdusriskin omaaviin hampaallisiin heillä oli enemmän omia hampaita ja korkeampi koulutustaso. Lisäksi he asuivat useammin etelässä ja olivat keskimäärin nuorempia. Yleisimmät panoraamaröntgenkuvista löydetyt, tulehdusriskiä kuvaavat muutokset olivat hampaiden kiinnityskudosten muutoksia: luukatoa ja syventyneitä luutaskuja ilmeni 94 %:lla, kariesta 39 %:lla ja periapikaalileesioita 46 %:lla tutkituista.
Ikääntyvillä oli hyvin vähän kiinteitä osaproteeseja tai kruunuja – kruunuja oli 19 %:lla ja siltoja 10 %:lla hampaallisista tutkituista. Kiinteät proteesit olivat yleisimpiä naisilla, eteläsuomalaisilla, korkeammin koulutetuilla ja useammin hammashoidossa käyneillä.
Alueelliset suunterveyserot tulisi ottaa huomioon suunterveyden edistämistoimissa, ja erityisesti pitäisi huomioida matalan sosioekonomisen aseman ja huonon yleisterveyden omaava vanhempi väestö. Mahdollisuuden säilyttää oma hampaisto tai ainakin toimiva purenta mahdollisimman pitkään tulee olla yleinen tavoite.
Tämä epidemiologinen poikkileikkaustutkimus tehtiin Oulun yliopiston Hammaslääketieteen laitoksella yhteistyössä HYKSin Suu- ja leukakirurgian osaston sekä Kirkkonummen ja entisen Lakeuden terveyskeskusten kanssa.
HLT, EHL Britta Haikolan väitöskirja Oral health among Finns aged 60 years and older – edentulousness, fixed prostheses, dental infections detected from radiographs and their associating factors tarkistettiin joulukuussa 2014 Oulun yliopistossa.
Julkaistu Hammaslääkärilehdessä 2/15.
Kuva: Pixmac
