Edeltävinä vuosikymmeninä saimme nauttia Suomen asemasta lasten suunterveyden mallimaana. Vaikka kuntien tilastoissa asia ei näy, kentän ääni on 2000-luvun alusta lähtien viestittänyt huolta siitä, että lapset uhkaavat jäädä jalkoihin suunterveyden uudistuksissa ja talouden tulospaineissa. Jotta tietäisimme lasten suunterveyden tilan maassa, kaipaisimme kipeästi Terveys 2000 ja 2011 -tutkimusten kaltaista tutkimusta heidän osaltaan. Kouluterveyskyselyt antavat kouluikäisten terveyskäyttäytymiseen liittyen arvokasta tietoa. Parantamisen varaa on niin koululounaan syömisessä, hampaiden harjauksessa kahdesti päivässä kuin napostelun määrässä. Ruokailujen jättäminen väliin luo painetta naposteluun. Suomalaisten poikien tottumukset näyttäytyvät tyttöjä huonompina kaikissa ikäryhmissä.
Lapset eivät ole pieniä aikuisia vaan fyysisesti ja psyykkisesti kehittyviä yksilöitä. Lasten hammashoito käsitetään useimmiten koskemaan vain kariologiaa ja ortodontiaa, vaikka siihen kuuluvat kaikki hammaslääketieteen osa-alueet unohtamatta lasten kasvua, kehitystä ja yleissairauksia. Aikuisikään mennessä lähes kaikilla on kokemusta karieksesta, joka kymmenes on potentiaalinen kiinnityskudossairauspotilas, yhdellä viidestä lapsesta on MIH (kiilteenkehityshäiriö, molaari-inkisiivihypomineralisaatio) ja noin neljällä kymmenestä on jonkinasteinen purennan poikkeama. Joka kymmenes lapsi sairastaa jotain pitkäaikaissairautta. On lapsia, joilla on erityistarpeita liittyen perimään tai kehitysvammaisuuteen. Tuhansia lapsia otetaan Suomessa vuosittain huostaan ja vakavia lapsen kaltoinkohteluja raportoidaan kymmeniä. Kuilu hyvä- ja huono-osaisten välillä näkyy myös lasten ja nuorten suunterveydessä.
Kaikki nämä tekijät lisäävät suunterveysriskiä. Ne, sekä kuhunkin ikään liittyvät erityispiirteet on kyettävä huomioimaan kohdattaessa lapsi hammashoitolassa niin tutkittaessa, hoitosuunnitelmasta ja -välistä päätettäessä kuin hoitotilanteessa. Suunterveyteen liittyvät ongelmat vaikuttavat paitsi lapsen myös koko muun perheen elämänlaatuun. Koko perhe häiriintyy lapsen valvoessa hammaskivun takia, ja lasten hammassairauksien ja -hoidon takia myös vanhemmilta kuluu vuosittain paljon työtunteja.
Maailmanlaajuisesti on liittouduttu miettimään keinoja karieksen ehkäisemiseksi. Tavoitteena on, ettei 2026 ja sen jälkeen syntyneillä lapsilla ole kariesta. Voisiko Suomi liittyä liittoutuneiden joukkoon? Hammaslääkäreinä olemme Hippokrateen valassa vannoneet, että päämäärä toiminnassamme on mm. terveyden edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen. Meidän pitää siis aina uudelleen innostua terveyden edistämisestä. Erityisesti lasten osalta onnistumiset ja epäonnistumiset terveyden ylläpitämisessä seuraavat mukana läpi elämän. Silloin tällöin kuuluu positiivisiakin uutisia lasten hammashoidon puolesta: asetus päiväkoti-ikäisten suunterveyden edistämiseksi, luokkatarkastuskokeilut tai Tajua mut -hanke.
Erityisesti tutkimuksen ja erikoistumiskoulutuksen kannalta on suuri puute, ettei Suomessa ole tällä hetkellä lasten hammashoidon professoria. Lasten hammaslääkäreitä koulutetaan, mutta heitä on vain kourallinen – myös kouluttajista on pula. Kaikkialla maassa ei ole edes mahdollista saada lasten hammaslääkärin palveluja. Lasten hammaslääkärien vajeen täyttäminen tulee kestämään vuosia. Tämä on syytä muistaa erikoishammaslääkärikoulutuksen uudistuksessa lähivuosina. On kuitenkin ollut ilo todeta, että intoa alalle erikoistumiseen on.
Meillä on vastuu lapsista. Kaikille lapsille on turvattava hyvä suunterveys, se on investointi tulevaisuuteen. Lasten hyvinvointi ja terveys ovat yhteiskunnan hyvinvoinnin mittareita. Toivottavasti saamme vielä olla ylpeitä Suomesta lasten suunterveyden mallimaana.
Kirjoittaja:
Vuokko Anttonen
Kirjoittaja on Oulun yliopiston kariologian ja lasten hammashoidon dosentti, ma. professori ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonian hallituksen jäsen.
Julkaistu alunperin Hammaslääkärilehdessä 6/2016.
Kuva: Panthermedia
