Menisitkö lääkäriin, jos sinulla olisi kämmenen pituinen haava jossain kohtaa kehoasi? Näin kysyy hammaslääketieteen professori Jukka Meurman ja jatkaa:
– Parodontiitti, eli hampaiden tukikudostulehdus, voi olla kämmenesi kokoinen. Koska haava on hampaiden tukikudoksissa, sen huomaaminen voi kuitenkin olla vaikeaa, hän sanoo.
Kämmenen kokoisen haavan oleminen suussa kuulostaa epämiellyttävältä. Haavan huomaamattomuus sen sijaan tuntuu mahdottomalta. Näin käy Meurmanin mukaan kuitenkin usein.
– Hammasinfektiosta, kuten parodontiitista ja karieksesta, kärsii lähes jokainen jossain vaiheessa elämäänsä. Infektiot jäävät usein kroonisiksi ja vähäoireisiksi ja siksi ne ovat salakavalia sairauksia, hän sanoo.
Parodontiitti aiheuttaa pysyviä kudosvaurioita
Parodontiitti on hammasinfektio, joka tuhoaa hampaan kiinnityskudoksia eli hampaita ympäröivää osaa. Kiinnityskudos muodostuu leukaluusta, juurenpinnan sementistä ja niitä yhdistävistä sidekudossäikeistä.
Meurmanin mukaan infektio voi aiheuttaa kiinnityskudosmenetyksen vain yhden hampaan alueelle tai käsittää pahimmillaan suuren osan hampaistosta. Tulehdusalue voi siis todella olla kämmenen kokoinen.
Parodontiitti syntyy, kun sen aiheuttajabakteerit rikastuvat ienrajan ja ientaskun bakteeripeitteissä. Bakteerien vaikutuksesta ienkudoksessa vapautuu erilaisia tulehduksenvälittäjäaineita, jotka tuhoavat kudosta. Kiinnityskudoksen tuhoutuessa ientasku syvenee, mikä parantaa parodontiitin näkökulmasta tilannetta entisestään. Parodontiitin bakteerit viihtyvät nimittäin hapettomassa tilassa.
Infektio voi siirtyä suusta koko kehoon
Hammasinfektioiden kanssa kannattaa olla tarkkana, sillä ne eivät ole haitaksi vain suulle. Infektio voi nimittäin käynnistää koko kehoon leviävän matalan tulehdusreaktion.
Meurmanin muistuttaa, että suu ja hengitystiet ovat tärkein infektioportti elimistöön. Suussa elääkin lajirunsas ja tiheä mikrobikasvusto. Esimerkiksi 1 milligrammaa hammasplakkia sisältää arviolta miljardi bakteeria. Samanlainen bakteerimäärä on esimerkiksi paiseissa.
Suun mikrobeja on siis valtavasti ja osa niistä voi levitä verenkierron kautta koko elimistöön. Näin tehdessään suuperäiset mikrobit voivat pesiytyä muihin elimiin, kuten sydämeen ja valtimoiden seiniin ja aiheuttaa vakavia sairauksia. Hammaslangan käyttö voi siis todella suojella sydänkohtaukselta,
Aiheuttaako suuinfektio syöpää?
Tällä hetkellä yritetään selvittää, voiko hammasinfektio aiheuttaa syöpää.
– Alustavaa tutkimusnäyttöä hammasinfektioiden ja syöpään sairastavuuden välisestä tilastollisesta yhteydestä on olemassa. Ruotsalaisessa lähes 30 vuotta seuratussa kohorttitutkimuksessa on havaittu parodontiitin ja syöpään sairastumisen välinen yhteys. Jopa rintasyöpä oli yleisempää niillä potilailla, jotka olivat sairastaneet kroonista parodontiittia. Lisää tutkimusnäyttöä kuitenkin tarvitaan, hän kertoo.
Professori uskoo, että moitteeton suuhygienia voisi suojata niin paikallisesti kuin yleisesti syövän synnyltä. Hän huomauttaa, että suun mikrobien uskotaan liittyvän nielun ja suun syöpiin alkoholin käytön myötä. Tämä johtuu siitä, että suun mikrobit muodostavat etanolista asetaldehydin, joka on karsinogeenistä, eli syöpää aiheuttavaa.
Suusta kannattaa siis pitää huolta, eikä hammastarkastuksessa käyminen ole hukkaan heitettyä aikaa. Tarkastuksen aikana voidaan löytää ja hoitaa mahdollinen suuinfektio, joka olisi ilman tarkastusta voinut jäädä vuosikausiksi muhimaan oireettomana, mutta infektoivana.
Jos parodontiitin on ehtinyt saada, ei tilanne ole toivoton. Potilaalle tehdään perushoito, joka sisältää sairastuneiden ientaskujen mekaanisen puhdistuksen. Hammaskalustoa saatetaan hoitaa myös kirurgisesti.
Meurman huomauttaa, että parodontiitin hoito on ikuista, sillä perushoidon jälkeen seuraa suun terveyden ylläpitovaihe. Parodontiitin hoitoon ja ehkäisyyn kuuluvat samat keinot: tupakoimattomuus ja säännöllinen hammaspintojen ja -välien puhdistus.
Lähde:
Terveyskirjasto
Käypä hoito -suositus
Kirjoittanut:
Johanna Nykopp
toimittaja
Kuva:
Panthermedia
Nyt kesäuusintana julkaistu artikkeli on alunperin ilmestynyt Potilaan Lääkärilehdessä 8.12.2014.
