Joulun alla uutisoitiin Ruotsissa, että fluorittomien hammastahnojen myynti on siellä nousussa. Syynä voi olla, että sikäläisessä sosiaalisessa mediassa on väitetty hampaiden reikiintymisen ehkäisyyn tarkoitettujen fluorivalmisteiden olevan myrkyllisiä.
Ruotsissa käytävä keskustelu on pantu merkille Suomessakin, mutta toistaiseksi olemme fluorikohulta välttyneet. Myös meillä sosiaalisesta mediasta löytyy kuitenkin karieksen hallintaan tarkoitettujen fluorivalmisteiden haitallisuudella pelottelevia mielenilmauksia. Jos ne onnistuvat herättämään laajemman julkisen keskustelun, alan ammattilaisten on oltava valmiina osallistumaan siihen perustelluin puheenvuoroin.
Ennen uskottiin kariesongelman olevan ratkaistavissa fluorin avulla. Tämä uskomus on osoittautunut paikkansapitämättömäksi. Fluori toki vähentää kariesvaurioiden syntyä ja hidastaa niiden etenemistä, mutta suositusten mukainenkaan fluorivalmisteiden käyttö ei estä hampaiden reikiintymistä, jos muut elintavat suosivat kariesbakteereita.
Fluorista on kuitenkin niin iso apu karieksen hallinnassa, että kenenkään ei kannata olla käyttämättä fluorihammastahnaa, joka on ylivoimaisesti tärkein fluorin käyttötapa. Alle kouluikäisiä lapsia lukuun ottamatta fluorihammastahnan käyttöön ei ole osoitettu liittyvän kuin sellaisia haittoja, jotka aiheutuvat tahnan muista ainesosista kuin fluorista. Mahdolliset haitat ovat vältettävissä valitsemalla tahna, joka ei sisällä käyttäjälle sopimatonta ainesosaa.
Fluorihammastahnan tahallinen tai tahaton nieleminen saattaa altistaa pikkulapset lievälle hammasfluoroosille eli laikkukiilteisyydelle. Siksi alle kolmivuotiaiden harjalle annostellaan fluorihammastahnaa vain pienen pieni sipaisu, ja 3–5-vuotiaillekin korkeintaan herneen kokoinen nokare. Tarkempia ohjeita fluorihammastahnan käytöstä löytyy Käypä hoito -suosituksesta Karies (hallinta). Sieltä löytyy myös ohjeistus fluorihammastahnan ja muiden fluorivalmisteiden käytöstä, jos talousveden fluoripitoisuus on korkea.
Nykyisin fluorin paikallista vaikutusta pidetään tärkeämpänä kuin systeemistä. Jo puhjenneiden hampaiden pinnoilla fluori ehkäisee hammaskiilteen liukenemista kariesbakteerien aiheuttamien happohyökkäysten aikana. Niiden välillä se edesauttaa liukenemien korjaantumista.
Fluorivalmisteiden paikallisessa käytössä pyritään siihen, että hammasplakin ja syljen fluoripitoisuus pysyvät riittävinä. Plasman fluoripitoisuus on paikalliskäytössä vain murto-osa siitä mitä se olisi, jos riittävä paikallinen fluoritaso ylläpidettäisiin systeemisesti käytettävillä fluorivalmisteilla. Tästä syystä esimerkiksi kokonaisina nieltäväksi tarkoitettuja fluoritabletteja ei enää suositella Suomessa. Suositusten mukainen fluorivalmisteiden käyttö on siten aiempaakin turvallisempaa.
Tehostetun fluorisuojan tarpeessa olevat kouluikäiset ja sitä vanhemmat voivat itsehoitona käyttää fluorihammastahnan ohella muitakin valmisteita, kuten fluorihuuhteita – olkoonkin, että fluorihammastahnan päivittäisten käyttökertojen lisääminen tuottaa todennäköisesti yhtä hyvän tuloksen. Vastaanotoilla vahva fluorilakka on Suomessa ylivoimaisesti suosituin reikiintymisen ehkäisyyn käytetty fluorivalmiste. Sen käyttö on lapsillakin turvallista, sillä lakkauksen jälkeen plasman fluoripitoisuus nousee selvästi vähemmän kuin muita konsentroituja fluorivalmisteita käytettäessä.
Fluorivalmisteiden suositusten mukainen käyttö on sekä hyödyllistä että turvallista, vaikka sosiaalisessa mediassa muuta väitettäisiin.
Hannu Hausen
Kirjoittaja on Hammaslääkäriliiton terveyden edistämisen asiantuntijahammaslääkäri
Kuva: Panthermedia
Kirjoitus on julkaistu alunperin Hammaslääkärilehdessä 4/2015.
