Noin viisitoista vuotta sitten Pentti Louhisolalla havaittiin hampaiden reikiintymisongelma, ja useita hampaita poistettiin. Vähän sen jälkeen sormessa ollut haava ei ottanut parantuakseen, minkä vuoksi alettiin epäillä diabetesta.
Veren glukoositaso oli huomattavan korkea, ja Louhisola otettiin saman tien sairaalaan. Tuolloin 58-vuotias mies sai ikäisekseen harvinaisen tyypin 1 diabetesdiagnoosin ja jäi sairaalaan opettelemaan pistoshoitoa. Sen sekä sokeriarvojen mittaamisen hän oppi parissa päivässä.
Siitä asti diabeteksen hoitotasapaino on pysynyt hyvänä insuliinipistoksella aamuin illoin ja ateriainsuliineilla. Verensokeriaan hän seuraa mittaamalla sen vähintään kahdesti päivässä.
Poistettujen hampaiden tilalle hänelle tehtiin osaproteesit, ja siinä yhteydessä hammaslääkäri vannotti hoitamaan jäljellä olevia hampaita mahdollisimman huolellisesti. Ja niin Louhisola on tehnytkin.
Louhisolalle ei ole missään vaiheessa kerrottu suunterveyden ja diabeteksen välisistä yhteyksistä.
– Diabeteslääkäri on kyllä kysellyt, onko suussa todettu infektioita ja passittanut hammastarkastukseen. Mutta missään vaiheessa ei ole selvinnyt, miksi se on tärkeää, Louhisola ihmettelee.
Suun terveydentilan tutkiminen tärkeää
Kun suun terveydenhuollossa esitiedoista käy ilmi, että potilas sairastaa diabetesta, tulee hammaslääkärin selvittää§ tämän lääkitys, omahoito- ja ravintotottumukset, tupakointitottumukset, diabeteksen hoitotasapainoa kuvaava HbA1c-arvo (pitkäaikainen veren glukoositaso, ”pitkä sokeri”) ja mahdolliset diabeteksen johdannaissairaudet.
– Olennaista on tehdä kokonaisvaltainen suun terveydentilan ja hampaiden tutkimus. Erityisesti pitää huomioida ienverenvuoto ja ientaskujen syvyys, muistuttaa parodontologi, HLT Anna Maria Heikkinen.
Diabetes lisää parodontiitin riskiä, ja parodontiitti puolestaan heikentää diabeteksen hoitotasapainoa. Parodontiitin asianmukainen diagnosointi ja hoito ovat siis kaiken a ja o.
– Parodontiitin aktiivivaihe on identifioitavissa Suomessa kehitetyllä suuhuuhdetestillä, joka sopisi myös diabeteshoitajien ja -lääkärien käyttöön mietittäessä, onko syytä lähettää potilas hammaslääkärille jatkotutkimusta ja mahdollista hoitoa varten. Tämä ei tietenkään poista tarvetta säännöllisiin suun ja hampaiden tutkimuksiin hammaslääkärillä, Heikkinen lisää.
Jos potilas tupakoi, se tietää vaikeuksia sekä diabeteksen että parodontiumin paranemiselle.
– Siksi on tärkeää kannustaa potilasta tupakoimattomuuteen ja auttaa sen lopettamisessa niin yksilöohjauksella kuin myös tarvittaessa vieroituslääkityksellä, toteaa Heikkinen.
Diabeetikolla vähentynyt syljen eritys voi johtaa suureen kariesaktiivisuuteen erityisesti, jos syljen ja ientaskunesteen glukoosipitoisuus on suurentunut. Myös syljen puskurikapasiteetti voi olla heikentynyt. Verensokerin nopea korjaaminen hiilihydraateilla saattaa myötävaikuttaa kariesvaurioiden syntyyn etenkin, jos se tapahtuu toistuvasti öiseen aikaan, jolloin syljen eritys ja puolustusominaisuudet ovat heikoimmillaan.
Diabetesta sairastavaa potilasta tulee informoida hänen sairastamistaan suusairauksista ja ohjata häntä huolelliseen omahoitoon. Terveysneuvonnan tulisi sisältää tieto suusairauksien yhteydestä diabetekseen sekä siitä, että hoitamattomana ne voivat vaikeuttaa diabeteksen hoitoa. Lisäämällä elimistön tulehduskuormaa suun alueen tulehdukset kuormittavat yleisterveyttä ja lisäävät riskiä muihinkin sairauksiin.
Lisäksi tulee panostaa huolellisen yksilöllisen omahoidon ohjaukseen ja etsiä sopivat puhdistusvälineet. Potilaan on hyvä tietää lisäksi, että jos tilanne diabeteksen suhteen muuttuu, voi se heijastua myös suunterveyteen, ja siksi tällaisessakin tilanteessa diabetesta sairastavan on hyvä tarkistuttaa suun ja hampaiden terveydentila hammaslääkärillä.
Ennen pitkäkestoisia ja vaativia toimenpiteitä on hyvä varmistaa, että potilas on huolehtinut veren sokeriarvoistaan niin, ettei pidemmänkään toimenpiteen aikana ja mahdollisesti sen jälkeen vaadittavan paaston aikana tule ongelmia verensokerin suhteen. Verensokerin voi tarvittaessa mitata myös hoidon aikana – potilaallahan pitäisi olla mittari mukanaan.
Yleissairaus edellä
Diabetes altistaa myös sydän- ja verisuoni- sekä munuaissairauksille. Erikoishammaslääkäri, lääkäri Tanja Ketola-Kinnulan mielestä varsinkin iäkkäämpien diabeetikkopotilaiden vaikeat leikkaukselliset toimenpiteet ja hankaliksi ennustettavat hampaidenpoistot pitäisi tehdä sairaalan kaltaisissa olosuhteissa.
– Esimerkiksi paisepotilas, joka sairastaa diabetesta, kannattaa lähettää matalalla kynnyksellä sairaalaan, hän neuvoo.
Sekä Ketola-Kinnula että Heikkinen neuvovat käyttämään toimenpidettä edeltävästi laajennettua antibioottisuojaa.
Diabetesta sairastavalla infektioiden komplikaatioriski kasvaa, ja komplikaatiot voivat olla hyvin vakavia. Lisäksi diabeetikkojen infektioihin liittyvät komplikaatiot paranevat huonommin, ja he tarvitsevat yleensä muita tehokkaamman lääkityksen.
– Kaiken kaikkiaan diabeetikon suun terveydenhuollon pitäisi mennä yleissairaus edellä: Heidät tulisi saada pois jatkuvasta ”rullasta”, ja heille pitäisi tehdä vain terveysvaikutteista hoitoa kokonaishoitosuunnitelman mukaisesti, painottaa Ketola-Kinnula.
– Parasta olisi, jos vaikeahoitoisimmat pääsisivät mahdollisimman varhain erikoishammaslääkärin hoitoon; pelkästään päivystyspotilaiksi he eivät sovellu. Tosin erikoishammaslääkäriresurssit vaihtelevat maamme eri osissa ja asettavat potilaat eriarvoiseen asemaan, sanoo Heikkinen.
Huomattavan riskitilanteen tuottaa diagnosoimaton tai hoitamaton tyypin 2 diabetes.
– Potilas, joka on siirtynyt insuliinihoitoon vanhemmalla iällä, ei välttämättä osaa tarkkailla arvojaan eikä toimia niiden mukaisesti, ja hoitotasapaino voi olla ihan hukassa, kuvaa Ketola-Kinnula.
Nuorilla taas murrosikä voi tuoda vaikeuksia: sairauden hyväksyminen on henkisesti raskasta, ja fyysiset muutokset kehossa voivat muuttaa diabeteksen hoitoa. Muita riskikausia ovat armeija-aika ja kotoa pois muutto.
Osalla diabeetikoista on neuropatiaa, johon liittyy kiputuntemuksien muuttumista. Vuosien saatossa saattaa tulla hoitoväsymys; kiinnostus itsensä hoitamiseen ja oikeastaan kaikkeen lopahtaa. Masennus on diabetesta sairastavilla muuta väestöä yleisempää.
Kohti tiiviimpää yhteistyötä
Diabetesta sairastavalle tehdään diabetesvastaanotolla yksilöllinen hoitosuunnitelma, jonka mukaan hän käy diabeteslääkärillä ja -hoitajalla. Joissakin kunnissa diabeteshoitajana toimii terveydenhoitaja.
Myös suunterveys on saanut viime aikoina enenevässä määrin huomiota diabeteksen hoidossa. Nykyisen ohjeistuksen mukaan diabetesvastaanotolla potilailta pitäisi kysyä, milloin hän on käynyt hammaslääkärillä tutkimuksessa ja miten hän on hoidattanut hampaansa. Jos käynnistä on pitkään tai diabeteksen seurannassa ilmenee aihetta epäillä suusairauksien osuutta esim. huonoon glukoositasapainoon, potilasta ohjeistetaan hakeutumaan hammaslääkärille.
Diabetologi Merja Laineen näkemyksen mukaan suuri osa hoitaa suutaan ja käy suun terveydenhuollossa säntillisesti.
Kaikille potilaille pyritään tekemään diabetesvastaanotolla terveyden ja hyvinvoinnin suunnitelma, johon sisältyy ruokailuun, liikuntaan, uneen ja muihin elämäntapoihin liittyvää ohjeistusta.
– Myös suun omahoidon ja säännöllisten suun tutkimusten pitäisi sisältyä suunnitelmaan. Potilaille kerrotaan, että jos on tulehdus suun alueella, se lisää riskiä yleissairauksiin.
Laine perää diabetestiimeille kokonaisvaltaista koulutusta, jossa myös suunterveyden hoitaminen tulisi esiin.
– Minusta koulutus puolin ja toisin on kaikkein tärkeintä suun terveydenhuollon ja diabeteshoidon yhteistyön parantamiseksi.
Laine, Heikkinen ja Ketola-Kinnula ovat sitä mieltä, että yhteistyön parantamisen ja lisäämisen sekä siihen sitoutumisen tulisi lähteä julkisessa terveydenhuollossa johtotasolta.
– Jospa sote-uudistus toisi tähän luontevasti mahdollisuuden, kun eri toimintoja pyritään integroimaan potilaan parhaaksi ja hänen kokonaisvaltaisen hoitonsa mahdollistamiseksi, Heikkinen toivoo.
Hoitoketju tuo riskipotilaat suun terveydenhuoltoon Hämeenlinnassa
Diabetesta sairastavien hoitojärjestelyt vaihtelevat alueellisesti. Suun terveydenhuoltoon hakeutuminen on useimmiten heidän omalla vastuullaan, mutta sellaisiakin kuntia löytyy, joissa tavallisimpia yleissairauksia sairastaville on luotu hoitoketjuja.
Esimerkiksi Hämeenlinnassa osa diabetesta sairastavista tulee suun terveydenhuoltoon terveyshyötypotilaan hoitoketjun kautta.
Näillä kuntalaisilla on:
JOKO kaksi epätasapainossa olevaa kansansairautta tai kaksi kansansairauden riskitekijää, elinajan odote yli 10 vuotta (= naiset alle 75-vuotiaita ja miehet alle 65-vuotiaita), käyntejä terveydenhuollossa tai puhelinkontakteja vähintään 4 vuodessa
Mittareina raja-arvot: verenpaine, BMI, tupakointi, HbA1c (yli 53 mmol/mol eli 7 %), LDL-kol, Audit, BDI, ASTMAT, CAT-testi, D ja CPI
TAI yli 7 käyntiä vuodessa edellisen kahden vuoden aikana
Käynteinä huomioidaan sekä lääkärillä että sairaanhoitajalla käynnit ja puhelut.
– Terveyshyötypotilas saa nimetyn hoitovastaavan, joka ottaa puheeksi myös suunterveyden ja varaa tarvittaessa ajan terveyshyötyhammaslääkärillemme tai oman terveysasemansa hammaslääkärille, kertoo Hämeenlinnan ylihammaslääkäri Teija Raivisto.
– Arviolta 60–70 % terveyshyötyhammaslääkärin potilaista on diabeetikkoja.
Potilaan kanssa yhdessä tehdään hoitosuunnitelma, jossa määritellään esim. hoidon tavoitteet ja keinot tavoitteisiin pääsemiseen. Potilas näkee hoitosuunnitelmansa eOmahoidon kautta.
– Myös suun terveydenhuolto voi bongata potentiaalin terveyshyötypotilaan, Raivisto huomauttaa.
Kirjoittaja:
Outi Hautamäki
HLL, toimittaja, asiantuntijalääkäri
Suomen Hammaslääkäriliitto
Kuva: Johanna Äijälä (Nykopp)
Lyhennelmä alunperin Hammaslääkärilehdessä 7/16 julkaistusta artikkelista.
Tietolaatikko
› HbA1c = sokerihemoglobiini, pitkäaikainen veren glukoositaso, ”pitkä sokeri”
HbA1c-arvo kertoo, kuinka paljon glukoosia eli sokeria on sitoutunut veren punasolujen hemoglobiiniin mittausta edeltävien 2–3 kuukauden aikana.› Keskimääräinen verensokeri = verensokerin mittaustulos omaseurannassa
› Viitteelliset HbA1c-tavoitearvot
– Tyypin 1 diabetes < 7,5 % (58 mmol/mol)
– Tyypin 2 diabetes < 7 % (53 mmol/mol)
