Yritykseni elää terveellisesti syöden ja kuntoillen ovat epäonnistuneet – ainakin jos mittarina käytetään kolesteroliarvoja, jotka ovat kivunneet yli suositusten. Niinpä olen saanut ensimmäiset kolesterolilääkkeeni. Kuten monet muutkin olen kuullut valituksia kolesterolilääkkeiden haittavaikutuksista. Odotan siis nyt mitä minulle tapahtuu.
Lääkkeiden käyttöön päädyttiin aika pikaisesti kun tiedetään, että sydämeni on joko syövästä tai syöpähoidoista ”ottanut nokkiinsa”. En pannut vastaan. Kahden syövän jälkeen tiedän, että kroppani ei ole priimaa. Vanheneminen ei tilannetta paranna.
Viisas lukija sanoo tässä vaiheessa, että kevennä ruokavaliota, tarkista rasvat, lisää kalaa, kasviksia ja hedelmiä, kuntoile enemmän, luovu alkoholista. Niinpä. Pääosin neuvoja on helppo noudattaa, näillä ohjeilla meillä yritetään elää. Kaltaiseni vanha nainen syö salaattia, ei lotraa voita eikä kaipaa pihviä punaviinilasillisen kanssa. Sydänliiton mannekiiniksi on silti pitkä matka. Kuinka voisi esimerkiksi luopua kahvista ja pullasta tai olla lorauttamatta kahviin kermatilkkaa? Kyllä, on epäterveellistä, mutta niin tärkeää mielenterveydelle. Ja eikö juuri lehdessä väitetty, että optimistiset ja hyväntuuliset vanhat naiset elävät pitempään ja terveempinä?
Paheellisesta elämästäni saan tosin muistutuksen lähes viikoittain kun piipahdan kahville johonkin naapuruston kahvilaan. Hyvin todennäköisesti tarjolla on vain maitokannu – pois lukien huoltoasemat ja torikahvilat. Niinpä olen oppinut pyytämään kerman erikseen, sitä näet yleensä löytyy – tiskin alta. Kyllä silloin tietää olevansa kielletyillä poluilla.
Leena Mallat
Kirjoittaja on 63-vuotias eläkkeellä oleva toimittaja, joka on sairastunut rintasyöpään, lymfoomaan ja eteisvärinään.
Lue myös nämä Leena Mallatin kirjoitukset:
