”Sadoillatuhansilla kuntoilijoilla on käytössään sykemittari, joka pystyisi tunnistamaan joidenkin sydänsairauksien oireet”, totesi Osmo Soininvaara Lääkärilehdessä kuukauden päivät sitten pohtiessaan teknologian käyttöä perusterveydenhuollon tehostamisessa. Kerron omakohtaisista kokemuksista teknologian käytöstäni. Aivan alussa terveydenhuolto ei tässä asiassa ole.
Kuulun näihin Soininvaaran mainitsemiin ”satoihintuhansiin”. Älypuhelimessani on Sports-Tracker -niminen ohjelma. Se kertoo pyörälenkistäni paitsi matkan keston ja pituuden, mm. keskivauhdin, keskinopeuden, energiankulutuksen, maksiminopeuden nopeuden, reitin korkeuserot jne.
Ohjelman oheistuotteena myydään sykevyötä, joka siirtää sykkeen langattomasti älypuhelimeen. Älypuhelin pystyisi varoittamaan eteisvärinästä, jos Sports-Tracker ohjelmoitaisiin se tekemään. Nyt se ei ilmoita eteisvärinästä. Soininvaara epäilee syyksi oikeudellisia vastuukysymyksiä.
Eteisvärinän tunnistamisen ei pitäisi olla edes vaikeaa. Käytän nimittäin verenpaineen kotimittauksissa sellaista mittaria, joka huomauttaa eteisvärinästä. Mittari epäilee eteisvärinää, jos sydämen peräkkäisten lyöntien väli on kovin erilainen. Sen perusteella ei voi tietenkään tehdä diagnoosia, mutta viitteellinen se kuitenkin on. Jos verenpainemittari huomauttaa eteisvärinästä, kannattaa ottaa yhteys lääkäriin. Niinhän on kuumemittarinkin laita.
Minulla on tyypin 2 diabetes. Käytän veren sokerin seurantaan yhteiskunnan käyttööni korvauksetta luovuttamaa verensokerimittaria ja siihen kuuluvia mittaliuskoja. Diabeteshoitaja antoi minulle aikoinaan vihkosen, johon minun olisi pitänyt kirjoittaa aina mittaustulokset. Seikkailin netissä ja opin, että mittarin valmistaja pitää yllä ”klubia”, jonka nettisivuilta saa lisätietoja mittarin käytöstä, ominaisuuksista ja lisäosista. Niinpä sain ilmaiseksi lukulaitteen, joka infrapunan avulla siirtää mittarista kaiken tiedon tietokoneelle. Tiedoista voi koostaa yksinkertaisesti viikon, kuukauden tai kolmen kuukauden mittaustulokset. Yhdellä silmäyksellä näkee graaffeista, pysyykö verensokeri tavoitearvoissa. En siis täytä mittaustuloksia siihen saamaani vihkoseen.
Eteisvärinän vuoksi käytän Marevania ja käyn vähintään kerran kuukaudessa laboratoriossa mittauttamassa INR-arvoni. Aikaisemmin sain tuloksen soittamalla terveysasemalle. Jos tulos oli poikkeava, minulle soitettiin. Menettely tuhlasi kohtuuttomasti terveyskeskuksen resursseja. Tietoturvasyistä INR-arvoa ei lähetetty tekstiviestinä, joka olisi ollut helpompaa ja tehokkaampaa.
Nyt olen tehnyt sopimuksen sähköisestä asioinnista Helsingin terveyskeskuksen kanssa. Lisäksi olen osallistunut antikoagulaatiohoidon potilaskoulutukseen. Tiedän, miten menetellä, jos INR-arvo on yli tai alle viitealueen. Saan nyt INR-arvon tekstiviestinä. Jos viitealueen ylitys tai alitus on vähäinen, viestissä lukee esimerkiksi: ”INR-arvonne oli 1,9, ottakaa yhteyttä terveysasemalle tai säätäkää itse lääkitystänne ohjetaulukon mukaisesti…” Tiedän, että yhtenä päivänä viikossa otan puoli tablettia enemmän lääkettä ja käyn parin viikon kuluttua kontrollikokeessa. Näin mokoman asian vuoksi terveysaseman ei tarvitse soitella minulle eikä minun heille. Jos poikkeama on suurempi, terveydenhoitaja soittaa minulle ja tivaa hoitoon sitoutumistani. Tarpeen vaatiessa lääkäri säätää annosta.
Sähköisestä asioinnista minulla on kokemusta muutamasta kerrasta. Kokemukset ovat erittäin myönteiset. Saan viestin, että minulla on sähköisessä asioinnissa viesti. Saan linkin sähköisen asioinnin tunnistautumissivulle. Kirjaudun sisään omilla pankkitunnuksilla ja pääsen lukemaan lääkärin tai terveydenhoitajan viestin. Mainiota!
Soininvaara arvelee em kirjoituksessaan, että verensokerimittareiden jälkeen potilaat saavat käyttöönsä tarpeen vaatiessa INR-kotimittarin. Olen ensimmäisten joukossa ottamassa sen käyttöön. Mittarin voi jo nyt ostaa, mutta hinta lienee viidensadan euron paikkeilla.
Näistä erilaisista mittauksista pidän kirjaa iPadiin lataamallani Diabetes App -ohjelman avulla. Siihen voin syöttää verenpaineet, painon ja verensokerit. Mitään tietoja en syötä mittaushetkellä. Käytössä olevat laitteet taltioivat tiedot omaan muistiinsa, josta siirrän ne aika-ajoin Diabetes App’siin.
Entisen työni vuoksi sain aikoinaan käyttööni mainion dosetin. Se hälyttää aina, kun on aika ottaa lääkkeet. Sillä on muistiin aivan sama vaikutus kuin kännykällä. En muista enää ulkoa perheen ulkopuolisten puhelinnumeroita. Miksi vaivaisin asialla muistiani, kun tarvittava numero löytyy puhelimesta. Jos dosettia ei olisi, osa lääkkeistä jäisi varmasti ottamatta. Muista en niin huolestunut olisi, mutta Marevan rankaisee heti, jos annos unohtuu. Dosetissa on kullakin lääkkeen ottokerralla parin tunnin ”aikaikkuna”. Voin siis ottaa lääkkeen tuntia ennen tai tuntia jälkeen määrittelemäni ottoajankohdan. Sen jälkeen dosetti ohittaa lokeron, jossa tuo annos on. Näin näkee jälkeenpäin, jos annoksia on unohtunut.
Miten on, joutuuko potilas heitteille omahoidon lisääntyessä ja oman vastuun kasvaessa? Vai parantaako omahoito tuloksia? Uskon, että teknologian hyödyntäminen parantaa ja mahdollistaa omahoidon monien sairauksien hoidossa. Kun ihminen sitoutuu hoitoonsa, hoitotulokset ovat parempia. Omahoito on myös ehdottoman kustannustehokasta.
Erkki Alanko
Kirjoittaja on 65-vuotias helsinkiläinen viestinnän neuvonantaja, jolla on todettu eteisvärinä. Se ei kuitenkaan häiritse tärkeintä: Hän on intohimoinen puutarhaharrastaja.
Osmo Soinvaara: Teknologian tarjoamat mahdollisuudet käyttöön
