Yle on panostamassa kotimaiseen draamaan ja sairaalasaippuasarja Syke ilmestyi ruutuihimme. Ensimmäinen osa oli oikeastaan paljon parempi kuin osasin odottaa. Riitti vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Twitterissä kommentaari keskittyi Iina Kuustosen rintojen vilautteluun. Tosin tämä ei kerro välttämättä sarjan, vaan katsojien tasosta.
Englannissa BBC:n sairaalasarja Holby Cityä piti myös lääkäreiden katsoa tarkkaan. Yleensä lähiviikkoina vastaanotoille ilmaantui potilaita, joilla oli samantapaista oireilua kuin televisiossa nähty. Rehellisimmät kertoivatkin havainneensa oireensa Holby Cityä katsoessaan. Lehtikirjoituksessaan eräs lääkäri varoittelikin Holby City-syndroomasta. Ei, hänen huolenaan ei ollut lääkärin mielestä turhat lääkärissäkäynnit, vaan potilaan kannalta vaarallisesti turhat käynnit: lääkäri pani potilaan kertomuksen Holby City -roskakoriin. Vaikeakin sairauden diagnoosi jäi tekemättä tai viivästyi tarpeettomasti.
Ainakin BBC:llä sarjan käsikirjoitustiimissä oli useita lääkäreitä. Saippuasarjalle välttämättömän henkilökunnan poikkinaimisen käänteiden lisäksi sarjaan oli sisäänkirjoitettu isoja hoitosuhteen eettisiä kysymyksiä, uskonnollisista syistä verensiirrosta kieltäytymisestä eutanasiaan. Näistä aiheista syntyi myös lehdistössä hyviä kannanottoja ja keskustelua.
Suomessa meillä jää nähtäväksi, keskittyykö Ylen Sykkeen aikaansaama keskustelu näyttelijöiden puvustukseen vai lähtevätkö aiheet lentoon herättämään keskustelua. Jo Sykkeen ensimmäisessä jaksossa oli tärkeä ja keskeinen teema. 84-vuotias potilas kieltäytyi elämää ehkä pitkittävästä suuresta leikkauksesta. Hänen tyttärensä vaati ehdottomasti leikkausta väittäen äitiään dementoituneeksi ja oikeustoimikelvottomaksi. No, muutamien juonenkäänteiden jälkeen vanhus sai tahtonsa läpi ja nukkui pois.
Helsingin Sanomat kirjoitti tavallaan samasta aiheesta jo samalla viikolla (1.11. s A34). Lehden haastattelema Helsingin eläinsuojelulääkäri Elli Valtonen sanoo, että ”näitä keskusteluja käydään jo lähes viikoittain. Siinä ei enää mietitä eläimen hyvinvointia vaan omaa luopumisen tuskaa. Ei nähdä sitä hetkeä, jolloin eläimen elämänlaatu on niin heikko, ettei elämän jatkumiselle ole enää edellytyksiä.”
Tarvittaisiinko ihmisensuojelulääkäriä muistuttamaan samasta asiasta? Ymmärtääkseni on niin, että hoitamatta jättäminen tai hoidosta kieltäytyminen – joka sentään on vielä kaukana eutanasiasta, on tehty seuraamusten pelossa niin vaikeaksi, että siihen liian harvoin päädytään. En ole kuullut yhdestäkään potilasvalituksesta, jossa olisi valitettu aiheettomasta mutta kivuliaasta elämän pitkittämisestä. Jos on hyvin perusteluin jätetty hoitamatta, voi seurauksena olla pitkä ja vaikea kanteluprosessi. Toivoisin tästäkin aiheesta kiihkotonta artikkelia.
Toivottavasti Syke jatkuu hyvänä ja herättää ajatuksia vastaisuudessakin.
Satu Salonen
Kirjoittaja on sairaan hyvä potilas ja tietokirjailija, joka asuu osan vuodesta Kittilässä.
www.satusalonen.fi
Syke-sarjan Twittertili löytyy tästä.
