Aika ajoin keskustellaan kiivaasti lääketieteen ja lääkäreiden osaamisen pirstaloitumisesta, liiallisesta erikoistumisesta. Moititaan kehitystä, joka johtaa siihen, että lääkärit hallitsevat vain yhden pienen osa-alueen. Tämän seurauksena potilaan kokonaisvaltainen hoito ei toteudu.
Lääkärin pitää hoitaa ensisijaisesti ihmistä, joka sairastaa, ei niinkään sairautta. On tärkeää nähdä, miten ihminen kokonaisuudessaan voi. Jotta tämä olisi mahdollista, hoitosuhteiden pitäisi olla pitkäaikaisia. Työvoiman vilkkaan vaihtuvuuden vuoksi tämä ei tätä nykyä terveyskeskuksissa useinkaan toteudu.
Yhtä kaikki pitkät luottamukselliset hoitosuhteet ovat perusterveydenhuollossa välttämättömiä. Sen sijaan erikoissairaanhoidossa potilas usein vain piipahtaa. Hänen sairautensa hoidetaan eleettömästi ja erittäin tehokkaasti. Sitten hän palaa takaisin perusterveydenhuollon hoitoon tutulle terveysasemalle.
Minulle kävi juuri näin. Kohtauksittainen eteisvärinäni yltyi lähes pysyväksi. Rytmi ei kääntynyt kardioversiolla. Lääkkeet eivät enää tehonneet. Niinpä lääkärini lähetti minut kardiologille. Uudetkaan lääkkeet eivät tehonneet, joten sain lähetteen eteenpäin, Meilahteen.
Olin Meilahden sairaalan aulassa menossa kardiologian poliklinikalle. Törmäsin kaveriini. Hän kysyi, mitä minä Meilahdessa teen. Kerroin mihin olen menossa. ”Sähkö- vai putkimiehelle?”, hän kysyi. En ymmärtänyt kysymystä. Totesin vain, että eteisvärinä pitäisi saada loppumaan ja että minulle tehdään katetriablaatio. ”Aa, siis sähkömiehelle”, totesi kaveri.
Opin, että kardiologiassa sähkömiehet korjaavat sydämen sähköhäiriöitä ja putkimiehet tekevät tukkeutuneeseen suoneen ohituksen tai laajentavat tukkeutunutta verisuonta ns. pallolaajennuksella.
Sydämen normaalissa rytmissä supistuvat ensin eteiset ja heti perään samaan tahtiin sydämen kammiot. Eteisvärinässä eteiset eivät supistu normaalisti, koordinoidusti, vaan värisevät, ja myös kammioiden supistuminen on epäsäännöllistä ja ilman lääkitystä monesti aivan liian tiheää.
Eteisvärinä johtuu periaatteessa siitä, että sydämen sähköjärjestelmä menee epäkuntoon. Signaalit risteilevät eteisissä kaoottisesti edes takaisin. Tämän seurauksena sydän menee tilaan, jossa eteiset värisevät jopa parisataa kertaa minuutissa. Ne eivät pysty pumppaamaan verta eteenpäin normaaliteholla.
Sain hyvät ohjeet ja taustatietoa Meilahdesta ennen toimenpidettä. Sen teki ”sähkömies”. Makasin valmiina toimenpidepöydällä, kun hän tuli huoneeseen. Hän kertoi nimensä ja tekevänsä minulle katetriablaation. Siinä kaikki. Mitään muuta emme keskustelleet.
Hän työnsi nivustaipeesta ohuen katetrin sydämeeni. Hän siirtyi eri huoneeseen, jossa hän näki röntgenkuvauksen avulla tietokoneen näytöltä katetrin tarkan sijainnin sydämessäni. Katetria hän ohjaisi magneettilaiteen avulla.
Ensin hän teki sydämestäni, kai lähinnä vasemmasta eteisestä, kolmiulotteisen mallin. Sen jälkeen hän ryhtyi polttamaan keuhkolaskimon suulle ns. ”hoitoarpia”. Se tapahtuu johtamalla radiotaajuista vaihtovirtaa ablaatiokatetrin läpi. Sähkövirralla arpeutetut kudokset eivät enää johda rytmihäiriöitä aiheuttavia sähköimpulsseja.
Toimenpide kesti kahdeksan tuntia. Makasin koko sen ajan toimenpidepöydällä liikkumatta. Se oli lähes sietämätöntä, mutta siedin. Toimenpide onnistui. Eteisvärinä loppui miltei kokonaan.
En odota ”sähkömieheltä” kokonaisvaltaista hoitoa, en myöskään keskusteluterapiaa. Riittää oikein hyvin, että hän pani sydämen sähköt kuntoon. En toivo tapaavani häntä enää.
Toivon mukaan pitkäaikainen hoitosuhde ja kokonaisvaltainen näkemys löytyy jatkossakin Jakomäen terveysasemalta.
Erkki Alanko
Kirjoittaja on 64-vuotias helsinkiläinen viestinnän neuvonantaja, jolla on todettu eteisvärinä. Se ei kuitenkaan häiritse tärkeintä: Hän on intohimoinen puutarhaharrastaja.
