Olen ottanut influenssarokotteen ainakin viimeisen viiden vuoden ajan, koska saan sen riskiryhmäläisenä ilmaiseksi. Otan rokotteen, vaikka se saa käteni kipeäksi – joskus jopa viikoksi.
Teen tämän siitä huolimatta, etten ole varma, olenko tuntenut kovin läheisesti ketään, jolla olisi ollut varmasti se oikea influenssa. Luotan asiantuntevampien tekemään arvioon siitä, että minulla on tarpeeksi monta diagnoosia, joiden perusteella ei kannata sairastaa lisää. Lisäksi minua ei vain huvita tulla ihan hemmetin kipeäksi.
Aikaisemmin, ja vielä silloinkin kun itse sain MS-diagnoosin 2000-luvun alkupuolella, sanottiin, että MS-tautia sairastavien tulisi välttää rokotuksia. Taustalla oli käsittääkseni ajatus siitä, että rokotteiden pelättiin aktivoivan kehon puolustusjärjestelmää. Nykyään rokotuksista ei katsota olevan MS-tautisellekaan vaaraa.
Itselläni on ollut ongelmia rokotteiden kanssa vain kerran, ja silloinkin vain itse epäilen yhteyttä. Otin kymmenisen vuotta sitten Keniassa lavantautirokotteen, joka käsittääkseni sisälsi elävää viruskantaa. Sen jälkeen minulla oli omalle MS-tautioireistolleni tyypillistä pyörrytys- ja kaatumisoloa muutaman viikon ajan. Myöhemmin luin, että juuri elävää tautikantaa sisältävien rokotteiden kanssa MS-tautia sairastavan pitää olla varovaisempi.
Kaikki rokottautuminen on varautumista kuvitteelliseen vaaraan. Tätä nykyä monista sairauksista, joita vastaan Suomessa rokotetaan, on suht harvoilla suomalaisilla enää omakohtaista kokemusta. Rokotteet toimivat ja sairaus lähes unohdetaan – kunnes joku keksii tässä rokotusrumbassa olevan jotakin epäilyttävää ja kieltäytyy rokottamasta esimerkiksi lapsiaan. Siitä, onko rokottamattomuus suurempi riski kuin itse rokote, keskustellaan intohimoisesti netin keskustelupalstoilla.
On totta, että lääkeyhtiöiden todelliset motiivit, tutkimustiedon riippumattomuus ja se, kuka todellinen asiantuntija on, ovat kysymyksiä, joihin ei helposti löydy lopullista vastausta. On myös totta, että sikainfluenssarokotteen aiheuttamaa katastrofia ei yksinkertaisesti olisi saanut tapahtua. Välillä tuntuu, että rokotteita kehitetään paniikissa ratkaisuiksi median lietsomaan pelkoon kamalista ja mahdollisesti iskevistä sairausepidemioista. Lisäksi rokotteet niin sanotuissa länsimaissa vähemmän yleisiin sairauksiin, kuten HIV-tautiin tai malariaan, tuntuvat kehittyvän epäilyttävän hitaasti. Rokotteiden käyttöön liittyy ristiriitoja ja epätasa-arvoa.
Toisaalta monet Suomesta rokotusohjelmilla hävitetyt sairaudet jylläävät edelleen täydellä voimalla joissakin kolmannen maailman maissa.
Se, etten ole viime vuosina sairastanut kovinkaan montaa tavallista flunssaa, ei johdu influenssarokotteesta. Kuitenkin kuvittelen, että sillä ikään kuin olisi joku yhteys rokotteeseen. Tässä ei ole oikein mitään järkeä, aivan kuten ei siinäkään, miksi joku saa jonkin sairauden ja joku toinen ei. Sairastuminen on mysteeri, joka rokotetunkin pitkäaikaissairaan on hyväksyttävä.
Iida Kalmanlehto
Kirjoittaja on maailmaa ihmettelevä tamperelainen, joka sairastaa MS-tautia, epilepsiaa ja muita niihin liittyviä tai liittymättömiä vaivoja.
