Miten aina pääseekään unohtumaan, miten hyvin meillä on asiat. Onhan kyläpolitiikoilla sote-solmut sotkussa, mutta silti julkinenkin terveydenhuolto toimii kiitettävästi. Kun televisiouutisissa kerrotaan terveyskeskusjonoista ja toimittaja menee kameran kanssa terveyskeskuksen ovelle haastattelemaan potilaita, ei kenelläkään löydy mitään moitittavaa. Elämäntapakänisijät vaan hankkiutuvat niin mielellään parrasvaloihin. On toki jossain päin Suomea jonoa kiireettömään hoitoon. Vasta jos ei pääse kiireelliseen hoitoon, on syytä huolehtia. Meilahti on maailman paras sairaala aivoinfarktien liotushoidossa, eikö se olekin aika hieno saavutus vaikka Pisa-pisteissä pudottiin?
Kun Meilahden tornisairaala oli vielä hieno ja uusi 1970-luvun alussa, päädyin päivystyksen kautta kahdeksi viikoksi sairaalapetiin neurologian osastolle. Pneumoenkalografia eli ilmakallokuvaus oli niin tuskallinen toimitus, että kun se kipuasteikolla saa täyden kympin, synnytyskipu ei pääse vertailussa edes viitoseen. Olin juuri muuttanut Helsinkiin ja aloittanut ensimmäisessä työpaikassani mainostoimistossa, bruttopalkka oli 600 markkaa kuukaudessa. Sairaalalasku oli 300 markkaa eikä sairausajalta maksettu palkkaa. Vuokrakin piti maksaa. Onneksi ei ollut kännyköitä eikä pikavippejä. Kaurapuuro pitää hengissä ja hoikkana eikä tappanut vaan vahvisti. Eikä siinä mitään kummallista ollut. Sain sentään neuvoteltua työnantajan kanssa yhden sairaalaviikon kesälomaksi. Kummallista on lähinnä se, että me samat ihmiset, jotka nuorena opimme, että on hyvä säästää pahan päivän varalle, olemme ensimmäisenä kitisemässä siitä, että ilmaiseen (tai lähes ilmaiseen) terveyskeskukseen pitää jonottaa.
Suomen terveydenhuolto pääsi OECD:n vertailussa keskitason paremmalle puolelle. Sehän on ihan hyvä. Miksi pitäisi olla ykkönen joka asiassa? Pääsee täällä köyhäkin tarvittaessa hoitoon. Jos kovasti haluaa kiirehtiä, voi mennä omilla rahoillaan. Euroopassakin on vielä maita, joissa pitää julkisen sairaalan lääkäreille maksaa pimeästi ekstraa hoitoa saadakseen. Meillä ei tavallisen ihmisen tarvitse korruptiota käyttää.
Ranskassa hyvä kirurgi saa joulun tietämillä potilailtaan kahmalokaupalla hanhenmaksaa ja samppanjaa. Se sopinee ranskalaisille. Meillä kun lääkärit saavat potilailtaan etupäässä valituksia ja kanteluita. Eräs paljon sairastava potilas ylpeili sillä, kuinka monta valitusta hän oli osannut hoidostaan tehdä. Minä kysyin, montako kiitoskorttia olet lähettänyt. Ei yhtään. Suomessa kun virkamiehen pitää tehdä työnsä hyvin, häntä ei tarvitse kiitellä. Eipä niin.
Puhutaan terveyskeskusten työntekijöiden uupumisesta ja huonosta työilmapiiristä. Voisiko potilas tehdä asialle jotain? Englannissa pitkään asuneena opin myös kiittämään. Ei se ole ollenkaan vaikeaa. Voi vaikka ajatella, olisiko terveyskeskuksen omahoitaja tai joku hoitavista lääkäreistä joulukortin arvoinen. Ja tarkemmin ajatellen fysioterapeutti taitaa saada jouluksi viinipullon, vaikka ei Ranskassa ollakaan.
Satu Salonen
Kirjoittaja on sairaan hyvä potilas ja tietokirjailija, joka asuu osan vuodesta Kittilässä.
