Kun aloittaa uuden lääkkeen, lääkepakkauksessa on seloste, jossa sanotaan: ”Lue tämä pakkausseloste huolellisesti, ennen kuin aloitat lääkkeen ottamisen.”
Minähän en ihan tarkoituksella lue. Niissähän on aivan hurjia pelotteita, ei puutu muuta kuin paha äkkikuolema, jota vastaan pyydetään varjelusta päiväjumalanpalveluksen esirukousosiossa.
Potilaalla riittää useimmiten jokaiselle päivälle oma huolensa. Miksi siis murehtia lisää pakkauspelotteesta?
Selosteessa varoitellaan yhteisvaikutuksista spironolaktonin, amiloridinin, triamtereenin, lopinaviirin, siklosporiinin, varfariinin, gemfibotsiilin, etsetimbin ynnä muiden kanssa.
Riittää siis, että potilas lukee huolellisesti. Kukaan ei kysy, ymmärtääkö potilas lukemaansa. Lukemiskomento on oikeastaan aika ahdistava. Tulee hiukan syyllinen olo tottelemattomuudesta. Toki ymmärrän, että lääketeollisuudella on tarve välttää vahingonkorvausvaatimuksia sanomalla, että haitoista kerrottiin pakkausselosteessa.
Tai pakkausseloste voisi olla kaksiosainen:
1) Lue ja ymmärrä tämä
2) Tämä nyt vaan on pakko tähän printata, lue jos ymmärrät
On hieno juttu, että Kela säästää miljoonia lääkevaihtojärjestelmän ansiosta. Kansakunnan köyhtyessä pitää hakea säästöjä. Kun on monta lääkettä ja monta tautia, säästöistä hyötyy myös potilas.
Lääkkeiden yhteisvaikutusten arviointi on monimutkainen asia. Se on vaikeaa jopa lääkäreille, vaikka viime vuosina he ovat saaneet ohjelmistoja, joilla ainakin vaarallisimmat yhteisvaikutukset voi välttää.
Verenpainelääkityksiäkin on ollut kokeilussa pitkälti toistakymmentä eri valmistetta. En millään jaksaisi muistaa kaikkia, jos en olisi tehnyt muistiinpanoja. Nyt kun on vielä loputon määrä rinnakkaisvalmisteita, joita apteekit vaihtelevat ihan sen mukaan, kuka valmistaja milläkin hetkellä sattuu sentin halvemmalla lääkettään tarjoamaan. Lääkkeillä on vielä useimmiten pitkiä ja monimutkaisia nimiä.
Onneksi potilas saa itse päättää, minkä vaihtokelpoisen valmisteen ottaa. Verenpainelääkkeessä pysyttelen vanhassa merkissä, vaikka saattaisin säästää jopa kaksi euroa vuodessa käyttämällä jotain rinnakkaisvalmistetta.
On kolme hyvää syytä: lääke tehoaa kohtalaisesti, en saa sietämättömiä sivuvaikutuksia ja lääkkeen nimi on lyhyt ja helppo muistaa. Joskus potilas joutuu odottamaan päivän tai kaksi haluamaansa brändiä, koska apteekit mieluiten myyvät ja pitävät varastossa vain sitä, mitä juuri silloin sattuu olemaan tarjolla.
Uutta lääkettä, jopa vanhan vaihtokelpoista versiota alettaessa on pakkausselostetta parempi miettiä sellaista mitä ymmärtää – omaa vointia. Lääkitystä aloitettaessa kuulostelen oloani, ja siedän pari viikkoa outojakin sivuvaikutuksia.
Jos tuntuu sietämättömältä, luen ohjeet ja otan yhteyttä lääkäriin. Luotan siihen, että lääkäri on reseptiä kirjoittaessaan jo miettinyt, mikä olisi minulle paras vaihtoehto.
Satu Salonen
Kirjoittaja on sairaan hyvä potilas ja tietokirjailija, joka asuu osan vuodesta Kittilässä.
www.satusalonen.fi
