Syöpähoitoihin, leikkauksiin ja erilaisten muiden sairauksieni sekä vaivojeni hoitoon on kulunut rahaa iso osa niistä veroista, joita olen elämässäni maksanut kunnalle ja valtiolle. Tähän asti minua on hoidettu erittäin hyvin ja kunnioittavasti, vaikka olen ollut jo vuosia terveydenhoidon kuluerä. Mitä vanhemmaksi ja raihnaisemmaksi tulen, sitä enemmän sitä olen myös tulevaisuudessa. Niinpä olen seurannut huolestuneensa sote-suunnitelmia. Tilanteeni ei tule paranemaan. Minun hoitoani ei kukaan budjetistaan tai tuloistaan huolta kantava terveyspalvelujen tuottaja halua kontolleen, koska mistään ei enää selvitä 15 minuutin yleislääkärin vastaanottokäynnillä ja reseptillä. En ole eikä minusta koskaan enää tule helppohoitoista potilasta, vaan riesa joka jo nyt ”rasittaa” erikoissairaanhoitoa. Minun kapitaatiokorvauksestani ei kukaan sotessa kilpaile.
Jos yhtälössä on jatkossa kaksi isoa rahaerää, julkisen menojen säästötavoite ja yksityisen toimijoiden osakkeenomistajilleen maksama voittotavoite, ei tarvita exceliä eikä edes Elon laskuoppia ymmärtääkseen, että jossain vaiheessa on tingittävä hoidosta. Tuntuu - onneksi - mahdottomalta ajatukselta, että kuluja pienennettäisiin hoitohenkilökunnan palkkoja alentamalla, vaikka toki se voidaan tehdä työmäärää lisäämällä ja uhkailemalla työpaikkojen häviämisellä.
Lääkekuluissa voidaan säästää siirtämällä suurempi osa potilaiden itse maksettavaksi mikä sattuu pahimmin vanhoihin, monisairaisiin ja pelkkien pienten eläketulojen varassa eläviin.
Sen jälkeen aletaan miettiä mistä seuraavaksi karsitaan. Suurin porukka olemme me vanhat ja kremppaiset, eli isoimmat säästöt saadaan tietysti ”järkeistämällä” hoitoamme. Minä ainakin mietin mitä se merkitsee tulevaisuudessa minulle. Jos tulen tarvitsemaan hammasremonttia, saanko pudonneiden hampaiden tilalle sillat ja implantit vai ajatellaanko, että vähemmilläkin hampailla selvitään, ovathan keittoruoat terveellisiä? Kuinka vanhana uskallan edes toivoa enää pääseväni tekonivelleikkaukseen? Tulenko olemaan niitä vanhuksia, jotka pakotetaan sinnittelemään vankeina kodeissaan tulevaisuudessa entistäkin huonommin resurssoidun kotihoidon ja -sairaanhoidon varassa? Onko ainoa puhekumppanini kymmenen vuoden kuluttua robotti?
kirjoittaja:
Leena Mallat
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva toimittaja, joka on sairastunut rintasyöpään, lymfoomaan ja eteisvärinään.
