Kuuntelen ja luen mielenkiinnolla kokemuksia miten kuolemanvaarasta tai muusta elämää kohdanneesta dramaattisesta tapahtumasta selviäminen on muuttanut ihmisten elämää. Onko lainkaan muuttanut vai mullistunut kaiken?
Olen joutunut pohtimaan itse asiaa niin rintasyöpään sairastuttuani kuin lymfooman löydyttyä. Rintasyöpähoitojen tehottua sielun valtasi ääretön kiitollisuus siitä, että tietää jäävänsä henkiin ja saa takaisin jo elämättömäksi kuvitellun elämänsä. Lymfoomaan sairastuminen sekoitti sielun vielä hurjemmin, sillä kuolema tuli syövän aggressiivisuudesta ja levinneisyydestä johtuen niin lähelle. Kiitollisuuteen selviämisestä sekoittui myös huolta, uusiutumisriskin lisäksi pelko, että entäs jos saa vielä kolmannen syövän. Ensimmäisestä selvittyään sellaista mahdollisuutta en edes kuvitellut. Optimistisesti sitä vain ajatteli, että nyt olen takaisin tyynillä vesillä, myötätuulessa.
Elämä normalisoituu kun hoidot tehoavat ja lääkärintarkastukset harvenevat. Viime lokakuussa en enää ajatellut, että kyse on ”minun” rintasyöpäkuukaudestani. Lymfoomaakaan ajattelen aina vähemmän, kun viime tarkastuksessa sanottiin, että uusiutumisriski on nyt enää pieni.
Elämää pitää elää tässä päivässä ja eteenpäin, ei koko ajan taakse kääntyillen ja peläten. Elämäni on kuitenkin myös pysyvästi muuttunut. Tiedän, että tiukkoja paikkoja voi tulla, mutta etukäteismurhe ei auta. Kyky nauttia elämästä ja ottaa arki rennosti on lisääntynyt. Totta kai monet asiat entiseen tapaan ärsyttävät. Miksei jakseta taitella pahvilaatikoita lyttyyn kierrätyslaatikkoon tai miksi viljellään sen ruumiinosan hävytöntä nimeä joka tuottaa iloa niin minulle kuin ymmärtääkseni miehellenikin?
Olennaisempaa on, että haluaa, ja jo aika hyvin osaakin elää onnellista, jokapäiväistä elämää – siitäkin huolimatta että syöpä on jättänyt jälkensä, on muitakin kremppoja, sataa vettä keskellä talvea eikä pahveja taaskaan ole taitettu kierrätyslaatikkoon.
Leena Mallat
Kirjoittaja on 63-vuotias eläkkeellä oleva toimittaja, joka on sairastunut rintasyöpään, lymfoomaan ja eteisvärinään.
