Elämme nopeasti muuttuvassa kiireisessä maailmassa. Tietoa ja tekemistä tulvii ovista ja ikkunoista ja ihminen kulkee muutoksen mukana. Joskus mietin, että viekö ihminen eteenpäin tätä kaikkea vai tämä kaikki ihmistä.
Ihminen pitää itseään luomakunnan kruununa. Me olemme viisaus ja kauneus ja korkein tieto. Ja aikuisuudessa tämä kaikki on huipussaan.
Eli aikuista ihmistä seuraamalla näkee oikeaa olemisen tapaa?
Lapseni sormileikkauksen jatkotoimenpiteiden ja hänen harrastuksensa ansiosta olen viime aikoina päässyt seuraamaan terveiden aikuisten maailmaa. Minä siis kun olen itse ollut sairas ja työskentelen päiväni sairaiden kanssa. Elän masentuneiden kanssa masennuksen maailmassa. Me puhumme paljon olemisen tavoista ja siitä mihin voi liittyä ja missä tulee paha olla ja täten on oltava liittymättä.
Odotusarvo työlleni on, että masentuneet voivat taas liittyä maailmaan eli alkavat voida hyvin ja olla normaaleja. Ja masentuneen kysymys kuten minun masennuksesta parantuneenkin on, että miten tähän maailmaan voi liittyä. Miksi liittyä tähän kiireen ja turhan tekemisen töhöttämiseen, kun kerran siitä on päässyt pois vaikkakin kivuliaan pahan olon kautta.
Katsastellessani terveiden maailmaa urheiluhalleilla ja sairaalan käytävillä ja hoitohuoneissa monesti totean, että olen onnellinen. Onnekas, kun saan pääsääntöisesti viettää päiväni masennuksen kautta itsessään kasvaneiden kanssa ja olla heidän olemisen tavassaan. Siinä mitä joku nimittää sairaudeksi ja josta minä sanon, että mikä on olemisen tapaa, jossa on hyvä olla.
Olemista, joka on totta. Potilaan maailma, jossa olla oma itsensä. Siinä minulla on hyvä olla. Aitoudessa. Kuka on sairas ja mitä se on? Tämä ei olekaan ihan yksiselitteinen asia, kun ollaan psykiatrian puolella. Tai oikeastaan on, mutta tässä kiireisessä maailmassa halutaan vielä katsoa toisin. Joten jatketaan siis olemista, kukin itselleen sopivimmalla tavalla. Minä menen töihin olemaan onnellinen.
Katja Lemberg
Kirjoittaja on vakavasta masennuksesta parantunut nainen ja äiti kehittämässä palveluita masentuneiden tukemiseen ja kohtaamiseen.
Kuva: Juha Metso
