Sanotaan, että vilkas mielikuvitus on köyhän paras huvitus. Puoli vuosikymmentä sitten totesin, että sama sopii meikäläisen kaltaiseen MS-taudin väsyttämään heppuun. Vaikka fyysinen jaksaminen takkuilee, mielikuvituksella vielä pärjää. Tuon oivalluksen myötä minusta tuli virtuaalituristi. Sittemmin olen viettänyt jo neljä kesälomaa viikkojen mittaisella virtuaalimatkalla.
Voi olla, että virtuaalimatkailu innostaa vain minunlaistani tyyppiä, joka viihtyy omissa ajatuksissaan ja joka fyysisilläkin matkoilla on aina lähestynyt matkakohteita ennen kaikkea lukemisen, tiedon ja visuaalisten elämysten kautta. Jos kaipaa etupäässä kirkasta valoa, lämpöä, uusien ihmisten tapaamista tai eksoottisia tuoksuja, makuja ja ääniä, ei ehkä ole aivan ihanteellista virtuaalituristiainesta. Tosin kaikkia noitakin pystynee halutessaan järjestämään myös kotiinsa.
Joka tapauksessa en usko olevani Suomen ainoa ihminen, jotka tykkää matkailusta mutta ei tule lähteneeksi reissuun esimerkiksi sairauden tai vanhuuden aiheuttamien vaivojen tai huonon rahatilanteen takia. Kohtalotoverit: jollette vielä ole kokeilleet virtuaalista matkustamista, kokeilkaa!
Virtuaalituristi tarvitsee vain jonkinlaisen tietokoneen, nettiyhteyden, aikaa ja intoa.
Virtuaalisesti voinee reissata monin keinoin, mutta minä olen kokenut toimivimmaksi tavaksi Google Mapsin katunäkymät. Niissä voi kuljeskella kuin kävelisi tai autoilisi, ja niissä voi saavuttaa aika saman tunnelman. Google Mapsin karttapohjasta pääsee katunäkymiin esimerkiksi raahaamalla hiirellä keltaisen pikku-ukon kadun päälle.
Tässä pari esimerkiä katunäkymämiljöistä: vilinää Santa Monican laiturilla Kaliforniassa ja lähes autio hiekkaranta Amerikan Samoalla.
Kuten rantaesimerkit osoittavat, katunäkymissä pääsee kuljeskelemaan myös muualle kuin kaduille ja maanteille. Esimerkiksi joissakin kansallispuistoissa on kuvattu vaelluspolkuja, joihinkin museoihin pääsee sisälle, ja monissa kaupungeissa pääsee kurkistamaan kauppoihin, ravintoloihin ja hotelleihin. Googlen kuvaamien katunäkymäreittien ulkopuolelta löytyy myös runsaasti yksityisten käyttäjien kuvaamia pallopanoraamoja, joissa voi katsella ympärilleen yksittäisen katunäkymän tavoin.
Katunäkymät tuovat ainakin minulle läsnäolon tuntua paremmin kuin vaikkapa YouTube-videot. Katunäkymissä voi itse päättää, mihin suuntaan kulkee ja koska pysähtyy sekä minne katsoo ja miten kauan. Katunäkymissä voi kulkea suunnittelemaansa reittiä tai yllättää itsensä harhailemalla ilman suunnitelmaa. Kulman takana voi aina olla jotain jännää.
Matkaa suunnitellessa kannattaa tarkistaa, onko kohde kuvattu katunäkymiin, jottei tule pettymystä. Osaa maailman maista katunäkymät kattavat jo hyvin, osaa eivät lainkaan.
Tähänastisilla virtuaalilomillani olen kuljeskellut Englannin etelärannikolla tutustumassa dinosaurusten aikaiseen Jurassic Coastiin, kierrellyt kulttuurituristina New Yorkissa ja Hudsonjoen varrella, ajellut Route 66:ä Chicagosta Los Angelesiin ja hakenut Etelämeren tunnelmia Amerikan Samoalta ja Uudesta-Seelannista.
Lomilla olen paitsi kulkenut katunäkymissä, myös lukenut kohteistani paljon sekä ennen matkoja että niiden aikana. Lukemaani ja näkemääni yhdistämällä olen rakentanut suhdettani paikkoihin. YouTube-videoita olen katsellut etenkin sellaisista paikoista, joihin en ole katunäkymillä päässyt. Myös museoiden nettisivuilta olen löytänyt virtuaalielämyksiä.
Matkoista olen kertonut Facebook-kavereilleni ja kuvittanut tarinoita katunäkymistä ottamillani kuvilla. Olen huomannut, että sekin on vahvistanut elämyksiä omassa päässäni.
Läsnäolon tuntu on lisääntynyt myös, kun olen välillä vaeltanut pitkään samaa katunäkymää pitkin. Esimerkiksi maantienäkymä voi silloin alkaa kyllästyttää, mutta kyllästyminenhän kuuluu aitoihin matkatunnelmiin sekin.
Suoran kohteesta toiseen hyppimisen tai kaikkien välimatkojen kulkemisen sijasta suosittelen saapumista ja lähtemistä. Kaupunkeihin ja nähtävyyspaikoille kannattaa ajella katunäkymässä joltain sopivalta etäisyydeltä, jotta tulisi tunne kohteeseen matkustamisesta. Vastaavasti pois lähtiessään kannattaa ajella ainakin jonkin matkaa jotakin sopivaa poistumisreittiä pitkin. Näin paikat hahmottuvat mielessä ja muistoissa samaan tapaan kuin fyysisillä matkoilla.
Petri Riikonen
Kirjoittaja on biologitaustainen tiedetoimittaja ja Tiede-lehden entinen pitkäaikainen toimitussihteeri. Hän on MS-taudin takia työkyvyttömyyseläkkeellä ja tekee pieniä määriä freelancetoimittajan töitä kotoaan käsin.
