Kipupotilaan lähellä ollaan usein ymmällään. Toisen kipua ei voi tuntea eikä siinä juuri auttaa. Voimattomuus tuottaa ristiriitaisia tulkintoja, jotka eivät toimi. Oma syyllistyminen, syiden etsiminen, ”reippauteen” kannustaminen, huomiotta jättäminen, vihaksi pistäminen... pelkkää haittaa. On vaikeaa välittää ja tukea. Jos päästää asian liian lähelle, tuottaa omilla tunteillaan helposti toiselle turvattomuutta. Jos ottaa etäisyyttä, jättää yksin. Mitä kroonisen kivun kanssa elämisestä pitäisi tietää?
Voimakas krooninen kipu mullistaa elämän ja pistää arvot uusiksi. Se, mikä on ollut aiemmin merkityksellistä, saattaa siirtyä elämässä kokonaan taka-alalle. Samalla minäkuva ja käsitys itsestä sekä omista vahvuuksista ja heikkouksista muuttuvat, joskus hyvin nopeastikin. Aiemmin aktiivisesta ja sosiaalisesta ihmisestä saattaa kivun myötä tulla passiivinen ja epäsosiaalinen. Tämä aiheuttaa ymmärrettävästi hämmennystä myös parisuhteessa, läheisissä ja työyhteisössä.
Krooninen kipu muuttaa sosiaalisia suhteita ja mahdollisuuksia vapaa-aikaan. Kipukroonikko ei toisaalta voi luvata eikä toisaalta pitää lupauksiaan, kun kipu koska tahansa voi estää sen mitä suunniteltiin. Ihmissuhteet eivät aina kestä muuttunutta tilannetta, ja kipukroonikko jää silloin yksin. Kipukroonikon kanssa ei voi odottaa, että kaikki olisi ”niin kuin ennen”.
Kroonisen kivun myötä on hyvin mahdollista sairastua masennukseen, ja silloin tarvitaan asianmukaista hoitoa. Kipukroonikot eivät ole kuitenkaan psyykkisesti heikompia kuin muut ja voivatkin hyvällä hoidolla toipua masennuksesta täysin.
Voimakas kipu aiheuttaa epämiellyttäviä tunteita ja katastrofiajatuksia, jotka voivat sisältää pelkoa, ahdistusta, vihaa ja katkeruutta. Tunteita ei kuitenkaan kannata tukahduttaa. Ne helpottuvat sitä hitaammin, mitä enemmän niistä yrittää päästä eroon. Tunteiden ja katastrofiajatusten kanssa täytyy opetella tulemaan toimeen. Tähän tarvitaan usein ulkopuolista ammattiapua. Kipukroonikon ajatuksia ja tunteita ei voi vähätellä eikä selittää pois.
Mikäli ihminen oppii käsittelemään kivun aiheuttamia tunteita ja ajatuksia, voi hän elää psyykkisesti melko tasapainoista elämää kivusta huolimatta. Tämä vaatii kuitenkin paljon onnistuneita kivunhoidollisia kokemuksia, riittävää psyykkistä tukea ja aikaa – usein jopa vuosia.
Kipukroonikot elävät kukin omannäköistä elämäänsä. Riippuen kiputilanteesta he voivat olla opiskelijoita, työkykyisiä, osatyökykyisiä tai työkyvyttömiä, pikkulasten tai teinien vanhempia, isovanhempia, puolisoita, yrittäjiä jne. Kipu kuitenkin sanelee reunaehtoja kaikkeen tekemiseen, ja muiden tulisi se hyväksyä lähtökohtana omille odotuksilleen.
Kipukroonikot voivat sairastua myös uusiin sairauksiin. Kaikkea ei voida laittaa olemassa olevan kroonisen kivun "piikkiin”. Mutta vaikeat kivut pitävät elimistöä ylivirittyneessä tilassa ja tuottavat helposti erilaisia stressioireita, kuten vatsa- ja pääkipuja, unihäiriöitä ja verenpaineen nousua. Stressinhallinta ei kipuväsymyksen takia ole helppoa, ja omia huoliajatuksia ja epävarmuutta on vaikea sietää. Siinä läheiset voivat auttaa pysymällä rinnalla, jakamalla muita ajatuksia ja synnyttämällä yhdessä mukavia kokemuksia.
Kroonisen kivun kanssa voi harjoitella elämään. Kipukroonikon hoitoon tarvitaan kuitenkin moniammatillisen tiimin pitkäaikaista tukea, jotta edes ajoittain siedettävä kipuelämä olisi mahdollista. Kiputietämys on onneksi merkittävästi lisääntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Valitettavasti toisaalta vaikuttaa kuitenkin siltä, että kipupotilaiden hoito on monin paikoin heikentynyt.
Kipukroonikon läheisenä voit auttaa jakamalla luotettavaa tietoa kivusta ja kivunhoidosta, #kipukapina.
Kirjoittaja:
Sirpa Tahko
Kirjoittaja on psykologi, työnohjaaja ja kipukroonikko. Hän kuuluu Suomen Kivuntutkimusyhdistykseen ja toimii aktiivisesti potilasjärjestöissä.
