Eikä parane masennuksen hoitokaan Suomessa ennen sitä. Sitä, että ollaan valmiit henkiseen kasvuun ja sen ymmärtämiseen, mihin ihmiset väsyy ja mitä varten. Valmius tehdä muutoksia tukemaan hyvinvointia on masennuksen ennaltaehkäisyä. Ilman ihmisyyden tuntemista tämä on kuin jatkuvaa haparointia pimeässä metsässä. Mutta mitäs siitä. Potilashan se sinne hukkuu, meidän hienosti mutu-tuntumalla tai rahan liikkeitä kunnioittaen rakentamaamme palvelujärjestelmään.
Ja tällä ei ole hyvinvoinnin kanssa enää paljoakaan tekemistä sen jälkeen, kun sinne asiakkaaksi päätyy.
Masennukseen asti päätyy melkoinen määrä suomalaisia jatkuvasti. Uupuneiksi sitäkin enemmän. Ja heillä ei toivoa tässä henkisessä ilmapiirissä missä me elämme. Meiltä puuttuu se henkisen kasvun kohta, jossa ihmistä ymmärretään ja osataan kuulla.
Joten masennus ei parane ennen hoitohenkilökunnan henkistä kasvua. Se ihminen, joka on kohtaamassa masentuneita ja uupuneita päivittäin, on avainasemassa. Sekä virastojen virkailijat, että puhelinvaihteiden työntekijät. Ja lääkärit. Ja ja ja ja.
Miten voi olla, että vuonna 2014 hyvinvointivaltiosta puuttuu henkinen kapasiteetti kohdata toisen ihmisen hätää? Ihminen, joka osaa olla oman elämänsä kivun kanssa, osaa olla toistenkin. Sen minkä ihminen on kokenut, kohdannut ja käsitellyt, sitä hän ei enää pelkää. Koska hän tietää selviävänsä. Joten mitä väsyneitä kohtaavat ihmiset tietävät ja osaavat kohdata? Ihmisen hätä on kuin katsoisi itseään peiliin. Peilissä voi joko nähdä itsensä nyt ja joutua sulkemaan silmänsä. Siellä voi olla kuva itsessään menneessä ja muistot palaavat. Tai mennyt ja lämmin muisto selviämisestä. Tällöin löytää samaistumisen kohdan toisen kanssa ja jopa terveiset paremmasta. Jos peilissä näkee pelon värähtelyn takana kauhukuvan omasta tulevaisuudesta, niin mitäs sitten? Vähättelee ja koittaa taas väistää asiakkaan tilanteen.
Olisiko aika hankkia henkistä kasvua kohtaajiin, jotta masentuneetkin saisivat tilan kasvaa? Ja vain se koira älähtää, johon kalikka kolahtaa. Muuthan voi nukkua yönsä rauhassa.
Katja Lemberg
Kirjoittaja on vakavasta masennuksesta parantunut nainen ja äiti kehittämässä palveluita masentuneiden tukemiseen ja kohtaamiseen.
Kuva: Juha Metso
