Sain alkukesästä uuden varaosan: stenttigraftin paikkaamaan vatsa-aorttani aneurysmaa. Aneurysma eli valtimonpullistuma johtaa tuoreen väitöstutkimuksen mukaan revetessään kuolemaan noin 70 %:ssa tapauksista. Henkiin jääminen riippuu myös siitä, kuinka nopeasti ambulanssi ehtii sairaalaan.
Minun aneurysmani oli havaittu jo vuosia sitten, ja sen kasvua oli seurailtu. Keväällä se yllättäen kipeytyi. Normaalisti parisenttinen aortta oli pullistunut yli viisisenttiseksi. Niinpä se piti paikata, ettei pääse repeämään. Onneksi leikkaukseen pystyi etukäteen tutustumaan Terveyskylän Verisuonitalossa.
Toimenpide tehtiin Meilahden sairaalan hybridisalissa. Se toi mieleen lähinnä tieteiselokuvien avaruuslaivojen komentosillan. Seinällä oli jättikokokoiset videoscreenit, joilta kirurgi pystyi seuraamaan työnsä etenemistä. Potilas on siinä näytelmässä statisti. Nyt kai on tilauksessa vielä hienompi hybridisali, jonne tulee myös leikkausrobotti.
Verisuonikirurgia olin tavannut muutaman minuutin päivystyksessä, jonne olin päätynyt kovien kipujen vuoksi. Pääsääntöisesti vatsa-aortan aneurysmat ovat aina kivuttomia ja sen vuoksi salakavalia.
Leikkauspöydällä jos missään ihminen muuttuu esineeksi. En ole enää Satu, olen aneurysma. Ympärilläni pyörii kymmenkunta ihmistä, vain lääkärin tiedän nimeltä. Lääkärin nimen olin kuullut ja googlettanut. Häneltä löytyi muutama julkaisukin vatsa-aortan aneurysmista, luultavasti siis osaa homman.
Onhan se ihmiselle aika outo tunne, kun verhon takana nivusista työnnetään verisuoniin sisäänviejää, pallolaajentajaa, kuvauskatetria ja ties mitä. Molemmat kädet teipattuna leikkauspöytään, on valtimokatetria ja monta muutakin eri väristä kanyylia. Eikä siinä oikeastaan osaa edes ajatella mitään. Ei tuntunut kipua, vain valtimokatetrin laitto sattui.
En jaksanut edes paheksua, kun nukutuslääkäri ei esittäytynyt. Minusta olisi niin mukavaa, jos potilaalle huomataan sanoa päivää ennen pistelyä. Robotti varmaan muistaisi tämänkin.
Käydessäni Kittilässä tapasin tuttuja. Vaihdettiin kuulumisia ja kerroin leikkauskokemustani. Ystävämme kertoikin, että hänen sisarensa oli kuollut kotiinsa aortan revettyä ja veli menehtynyt ambulanssissa matkalla sairaalaan Rovaniemelle.
Vatsa-aortan aneurysmat löytyvät useimmiten ”sattumalöydöksinä” alavatsan ultraäänitutkimuksessa. Suomessakin on selvitelty sitä, kannattaisiko tehdä seulontatutkimus kaikille 65-vuotiaille miehille. Ruotsissa ja Englannissa seulontoja tehdään. Aneurysmat ovat miehillä yleisempiä kuin naisilla. Suomessa THL on tehnyt asiasta selvityksen. Päädyttiin siihen, että ei ole resursseja. Leikkaukset vaativat niin teknologiaa kuin vankkaa osaamista. Leikkauskuolleisuusprosentista onneksi luin vasta jälkikäteen.
Ehkä kuitenkin voitaisiin aloittaa seulonta niille, joiden suvuissa aneurysmiin on kuoltu ja matka lähimpään sairaalaan kestää yli tunnin. Ystävämme Kittilässä sai terveyskeskuksesta lähetteen ultraäänitutkimukseen ja hyvä niin.
Satu Salonen
Kirjoittaja on tietokirjailija ja Suomen Ultraharvinaiset ry:n puheenjohtaja.
www.satusalonen.fi
www.ultraharvinaiset.fi
