Kiitos rankan menneisyyteni olen poisoppinut oman napani ympärillä pyörimisestä. Minulle äärilaitaisena ihmisenä täydellisestä itsekkyydestä, itsekeskeisyydestä pois pääsy heilautti viisarit ensin toiseen äärilaitaan, vääränlaiseen itsensä unohtamiseen. Elin totaalisesti toisille ihmisille. Vasta uupumisen kautta tulin ymmärtämään sen, etten voi antaa jotakin sellaista, mitä minulla itselläni ei ole.
Luoja tietää, että yritin auttaa ihmisiä. Totta puhuakseni yritin väärin tavoin pelastaa ihmiset heidän elämästään. Aloin lähes täydellisesti elää oman elämäni sijasta toisten ihmisten elämää.
Tänään tiedän tuon olevan läheisriippuvuutta. Siinä ihminen välttyy kohtaamasta omia traumojaan keskittyessään läpikäymään jonkun toisen ihmisen traumat. Toisen ihmisen ongelmien ratkominen on niin kovin paljon helpompaa ja kivuttomampaa kuin omien kipeimpien ongelmien kohtaaminen.
Vasta kohdattuani nuo kipeimmät traumat löysin itsestäni tuon riippuvuuden ja sen myötä ymmärsin sen juontuneen lapsuuteeni alkoholistiperheessä. Silloin toisten ihmisten tunteiden kautta eläminen oli arkipäivää, eikä omille tunteille ollut tilaa, saati oikeutusta.
Onneksi elämä tässäkin asiassa tarjosi minulle sellaisia tapahtumia, joiden kautta opin ymmärtämään, että mikäli haluan auttaa lähimmäistäni, on minun ensin autettava itseäni. Tai ehkä auttaminen on hieman harhaanjohtava sana. Itse puhun ennemmin rinnalla kulkemisesta.
Voin kulkea toisen ihmisen rinnalla, silti kykenemättä ottamaan yhtään askelta tuon toisen ihmisen puolesta. Voin olla tukena, tarpeen vaatiessa myös tuuppijana, mutta toisen ihmisen puolesta en voi elää elämästä hetkeäkään. Jokaisella meistä on oma matkamme kuljettavana ja jokainen meistä kaipaisi rinnalleen ihmisiä, joiden kanssa jakaa taakkaansa keveämmäksi.
Elämä opettaa joskus rankkojenkin tapahtumien kautta sen, mikä elämässä oikeasti on tärkeää. Minulle tänään tärkeintä on pyrkiä elämään siten, että itse voin hyvin ja sen myötä myös lähellä olevilla ihmisillä on hyvä olla. Tässä tärkeintä on pitää huoli siitä, että elän omaa elämääni ja annan toisten elää omaansa. Jokaisella meistä on omat tunteemme, eikä minun enää tänään tarvitse alkaa kantaa toisen ihmisen tunteita. Omissanikin on hetkittäin ihan tarpeeksi.
Keskittyessäni rakentamaan itselleni tasapainoista arkea, tulen väistämättä huomaamaan, kuinka nykyaikana ihmiset ovat unohtamassa yhden tärkeimmistä rikkauksista ihmisenä olemisessa. Olemme täällä ajassa toisiamme varten, emme kilpaillaksemme toisiamme vastaan. Minulle oman hyvinvoinnin ohessa on äärettömän tärkeätä osaltani auttaa myös muita voimaan hyvin. Opettelen elämään siten, että teoistani hyötyisi tavalla tai toisella myös muut.
Saadessani jollain tavoin olla hyödyksi toisen ihmisen taipaleella, saan itsekin siitä aina jotakin itselleni ja vieläpä pyytämättä. Toivoisinkin, että tänä päivänä keskityttäisiin enemmän siihen, mitä me yhdessä voisimme paremman tulevaisuutemme eteen tehdä. Yhdessä nimittäin saavutamme todennäköisemmin sen, mihin yksinämme emme koskaan kykenisi.
Kimmo Rasila
Kirjoittaja on alkoholismista, lääke- ja peliriippuvuudesta toipuva mies, joka on kirjoittanut kokemuksistaan blogissaan.
Onko sinulla riippuvuutta johonkin? Riippuvuustestejä löydät täältä.
Lue myös:
Terassikelit: Raittiin alkoholistin painajainen?
Toivoa riippuvuuksien alla elävien ihmisten toivottomuuteen
