Onni on viileä kesä. Vielä parikymmentä vuotta sitten en olisi uskonut, että joskus ajattelisin noin. Silloin kävimme nimittäin vaimoni kanssa muun muassa keskikesällä lomamatkalla Egyptissä. Nukuimme Kairossa ilmastoimattomassa hotellihuoneessa, ja viihdyimme vallan hyvin. Nykyisin en pystyisi mihinkään sen tapaiseenkaan.
Nykyisin MS-tautini heikentää lämmönsietoani. Kehoni kerää kuumuutta herkästi, ja minun on vaikea päästä siitä eroon. Hellepäivinä joudun usein istuksimaan tuulettimen edessä ja spreijaamaan paitaani vedellä kosteaksi, jotta lämpöä haihtuisi tehokkaammin. Hellekausien lämpimänkosteat yöt ovat raskaita, vaikka nukkuisin alasti ja ikkuna auki.
Siksi olenkin iloinen, että tänä kesänä asuinpaikkakunnalleni on osunut vain pari hellepäivää eikä yhtään niin sanottua trooppista yötä. Sadekuurotkin ovat raikastaneet mukavasti, toisin kuin helleaikaiset kuurot, jotka tekevät kuumuuden vain tukalamman kosteaksi.
Jollen muuten ole muistanut olevani tuntoineni vähemmistössä, medioiden sääaiheiset tekstit ovat ajoittain hieroneet asian naamaani. Helteitä odotetaan, niistä nautitaan. Helle hellii.
Tai noin minusta ainakin on tuntunut. Mutta ehkä tuollainen kirjoittelu on ollut yleisempää takavuosina kuin nyt. Tai ehkä nuo tunteisiin vetoavat ilmaisut vain jäävät parhaiten mieleeni, vaikka esiintyisivät harvakseltaankin. Saavathan ne minut selvimmin tuntemaan, etten kuulu siihen tyypillisten lukijoiden suureen joukkoon, jolle toimittajat sanansa etupäässä suuntaavat. En kuulu kohderyhmään. Tai sitten voi olla, että mielikuvani helteiden haikailusta perustuu medioiden keskustelupalstoilta eikä toimituksellisesta sisällöstä lukemiini kirjoituksiin.
Yllätyin nimittäin, kun nyt kertasin tämän kesän kirjoittelua Ylen, Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien toimituksellisilta nettisivuilta. Helteiden tunteenomaista odottelua esiintyi vähemmän kuin muistin. Valtaosin helteistä kirjoittelun sävy vaikutti neutraalilta.
Itse asiassa tietoisuus ilmaston lämpenemisestä näyttää korostuvan: tunteikkaimmin on tänä kesänä kirjoitettu helteiden vaaroista.
Helteiden hengenvaarallisuudesta muistuttivat sekä Yle, Hesari että Iltis. Helle korventaa, piinaa ja tappaa. Iltiksessä ”Luciferin helle piiskaa Etelä-Eurooppaa”. Hellimisen sijasta helle pilaa mielialaa. Hesarin mukaan ”Kiinassa on niin kuuma, että ihmiset ovat alkaneet tapella ja panda vaipui transsiin”.
Ehkä me helteistä kärsivät saamme vähitellen enemmän yleistä ymmärrystä. Ovathan suomalaiset mediat jo aiempina vuosina kirjoittaneet helteiden vaaroista vanhuksille ja pienille lapsille ja vaikkapa verenkierron- tai hengityselimistön sairauksista kärsiville.
Toisaalta ovathan he tietenkin omalta kannaltaan oikeassa, jotka tuntevat helteen hellivän. Varmaankin valtaosa suomalaisista nauttii ainakin Suomen oloille tyypillisistä hellekausista – jonkinlaisen kohtuuden rajoissa toki. Sitä paitsi joissakin sairauksissakin lämpö voi olla hyväksi: ainakin ääreisverenkierron häiriöissä. Valkosormisuudesta kärsivät saattanevat saada kivuliaita oireita jo pienestäkin viileydestä.
Ehkeivät minkäänlaiset kesäsäät siis ole aivan kaikille ihanteellisia. Koetan muistaa tuon ja antaa suomalaisten valtaosan nauttia helteistään. Aina ei voi kuulua kohderyhmään.
Petri Riikonen
Kirjoittaja on biologitaustainen tiedetoimittaja ja Tiede-lehden entinen pitkäaikainen toimitussihteeri. Hän on MS-taudin takia työkyvyttömyyseläkkeellä ja tekee pieniä määriä freelancetoimittajan töitä kotoaan käsin.
