Suomen Telelääketieteen seuran eHealth-palkinto meni ylilääkärille, joka huomasi, että 10 kuukauden hoitojonon voi purkaa soittelemalla jonottajille. Väitöstutkimuksen mukaan he olivat tyytyväisiä puheluun ja poistuivat jonosta. Luultavasti myös sairaalan johto oli tyytyväinen. Ei tullut sakkoja hoitotakuun määräajan ylittymisestä. Myös Lääkäriliitto palkitsi laatupalkinnolla.
Potilasta tällainen meno huolestuttaa. Varmaankin ne potilaat ovat tyytyväisiä, jotka etenivät jonossa ja pääsivät nopeammin tutkimuksiin ja hoitoon. Kun yleislääkäri on tehnyt lähetteen erikoissairaanhoitoon, potilaassa herää toivo: nyt ehkä vihdoinkin saan oireilleni selityksen, diagnoosin, hoitoa tai lääkitystä. Lääkärin vastaanottoajan epäävä puhelu voi olla musertava kokemus potilaalle.
Kuvitellaanpa, millainen puhelu voisi olla: Hei Maija, Täällä puhuu neurologian ylilääkäri keskussairaalasta. Meille on tullut työterveyslääkäriltäsi lähete neurologian poliklinikalle. Sinulla kuulemma käsi puutuu, on tunnottomuutta, päänsärkyä ja muistikin pätkii. Ei tarvitse olla huolissaan, näitä vaivoja kuule on joka toisella. Mene työterveyslääkärille takaisin niin hän voi kirjoittaa sinulle jotain hyvää masennuslääkettä. Ajattele mukavia asioita, lisää liikuntaa ja syö terveellisesti. Kyllä se siitä. Hyvää päivänjatkoa.
Tekevätkö yleislääkärit todellakin niin paljon aiheettomia lähetteitä? Olivatko he täysin erehtyneitä potilaansa oireiden laadusta lähetettä kirjoittaessaan?
Potilaana olin kuvitellut, että yleislääkäri tapaa ehkä pitkäaikaisen potilaansa, näkee hänen tilassaan erikoislääkärin arvioita tarvitsevia muutoksia ja tekee lähetteen hyvin perustein. Luonnollisesti 10 kuukauden potilasjonossa tapahtuu harvennusta kahdella tapaa: joidenkin sairaus etenee siinä määrin, että päätyvät saamaan hoitoa päivystyksen kautta. Osa vaivoista saattaa hyvinkin parantua spontaanisti omia aikojaan. Luultavasti maksukykyiset ovat hakeutuneet yksityislääkärille ja saaneet siellä hoitoa.
Potilaana en purematta niele ylilääkärin puhelinpalvelua eHealth-innovaationa. Olenhan jo pitkään kirjoittanut etälääketieteen mahdollisuuksia. Olen ihan innoissani Virtuaalisairaalasta ja Watsonista ja tekoälystä ylipäätään. Uskon lujasti etälääketieteeseen, mutta jos erikoissairaanhoito laajemminkin ryhtyy purkamaan jonoja puhelimitse, se ei ole edistystä eikä etälääketiedettä. Ettei vain olisi kyse tilastojen kaunistelemisesta hoitotakuusanktioiden pelossa?
Puolitoista vuotta Ultraharvinaisten puheenjohtajana on opettanut paljon. Olen tavannut lukuisia kaikkien turvaverkkojen läpi pudonneita, ihmisiä, joilla diagnoosin saanti kesti vuosikausia. Terveyskeskuksen ja erikoissairaanhoidon väliin putoaminen on potilaan painajainen. Yleislääkärin mielestä jatkotutkimukset kuuluisivat erikoislääkärille, mutta erikoissairaanhoito ei ota tutkiakseen. Vai rustailevatko yleislääkärit lähetteitä liian kevein perustein?
Olisi kiinnostava tietää, millaisia ongelmia puhelimessa ratkaistiin. Mitä potilaiden oireille tapahtui, tervehtyivätkö potilaat jonossa odotellessaan? Jos erikoissairaanhoidon palkittu puhelinpalvelu otetaan laajempaan käyttöön, se johtaa vääristyviin lähetekäytäntöihin. Hoitojonot kyllä vähenevät, ei tarvita edes tekoälyä, yleislääkärit oppivat aivan luontaisesti keskussairaalansa käytännöt ja lopettavat turhautuneina lähetteiden tekemisen – hoitojonot lyhenevät edelleen. Onko Yleislääkäriyhdistys ottanut kantaa puheluhoitoon?
On paljon yksioikoisia sairauksia, joista on helppo laatia lähete. Neurologia on vaikea laji. Se jos mikään edellyttää potilaan katsomista, kuuntelemista, koskettamista ja koputtelemista. Lähettääkö ylilääkäri puhelunsa jälkeen perustelunsa myös lähetteen tehneelle lääkärille. Miksi hän ei arvioinut potilasta vastaanottokäynnin arvioiseksi? Niin hankalia ja monimuotoisia kuin mielen ja aivojen rajapinnassa olevat neurologiset oireet ovatkin, potilaalla on oikeus tulla tutkituksi, kirjoitti Lääkärilehti äskettäin pääkirjoituksessaan.
Puheluissa on varmasti hyvätkin puolensa. Jos lähetteen saanut erikoislääkäri huomaa jo lähetteestä, mistä on kysymys, on hyväkin soittaa potilaalle saman tien. Myös yleislääkärin ja erikoislääkärin välistä puhelinliikennettä voisi lisätä. Olisi kätevää, jos yleislääkäri voisi puhelimitse saada erikoissairaanhoidosta konsultaatiota ja ratkaista potilaan ongelman tai muuten viedä asiaa eteenpäin jatkotutkimuksin. Yleislääketieteen ja erikoissairaanhoidon välisen kuilun yli voisi rakentaa siltaa.
Satu Salonen
Kirjoittaja on tietokirjailija ja Suomen Ultraharvinaiset ry:n puheenjohtaja.
