Yksi terapiamuoto, jota minulle suositeltiin, oli ratsastusterapia. Voit kuvitella ensimmäisen ajatukseni: miten ratsastusterapia muka auttaa täysin halvaantunutta ihmistä?! Ja ihan pikku juttu muuten: miten ****edes pysyisin hevosen selässä saati sitten pystyisin ratsastamaan!?
Ratsastusterapiassa ei varsinaisesti ollut kysymys terveydestä – sen enempää kuin mistään muustakaan hienostelusta. Ajatus terapian takana on opettaa kropalle pitämään jälleen tasapaino hallinnassa. Aivan kuten lihakset jalkapohjissamme pitävät meidät pystyssä kun seisomme. Samoin kuin ylävartalon lihakset pitävät meidät suorana, kun istumme sen kummemmin sitä ajattelematta.
Sen oikein huomasi itsekin, miten keho tottui hevosen liikkeisiin ja alkoi korjaantua itsestään ilman, että tietoisesti käskin aivojani tekemään niin. Aluksi minulla piti olla kaksi henkilöä molemmin puolin hevosta pitämässä kiinni, kun kolmas talutti hevosta. Myöhemmin tarvitsin vain yhden henkilön hevosen yhdellä sivulla siltä varalta, että meinaisin tippua.
Minulla oli suuret epäilykset terapiaa kohtaan. Tekisikö se mitään muuta kuin pelottelisi minut pahanpäiväisesti joka kerta, kun minut nostettiin hevosen selkään? Se muuten vasta projekti olikin.
Itse asiassa terapia opetti minulle jotain erittäin tärkeää elämästä, sellaista, jonka unohdamme usein, kun olemme jonkin asian pauloissa. Elämässä ei ole kyse mistään muusta kuin tasapainosta. Itse maailma ja luonto tasapainottavat jatkuvasti asioita, ja elämä ja eläminen ei ole mikään poikkeus.
Mikään luonnossa ei ole joko hyvää tai huonoa. Yin ja yang -elämäntyylissä kaiken tulisi olla tasapainossa keskenään ja kaikkea pitäisi tehdä kohtuudella.
Meillä ihmisillä on hieno ominaisuus puskea rajoja ja kurkottaa tähtiin. Meillä on myös taipumus mennä sen kanssa niin pitkälle, että meistä tulee sokeita sen mahdollisille haittavaikutuksille. Unohdamme luonnon tärkeän opetuksen tasapainottaa asioita.
Ei liikaa, eikä liian vähän. Yrittäkäämme ylläpitää parasta mahdollista yhtälöä. Ei vain siinä, mitä kulutamme, vaan myös siinä, miten kulutamme kaiken sen mitä omistamme (aika, energia ja säästöt). Oikea tasapaino kaikessa pitää meidät pystyssä, tapahtuu elämässä sitten mitä tahansa. Lihakset kehossamme tietävät tämän, joten myös mielemme olisi jo aika ymmärtää se.
Toinen asia minkä opin siellä hevosen selässä oli se, että tuntuipa terapia miten tarpeettomalta tahansa, sitä ei pidä vähätellä ja jättää kokeilematta. Meillä on niin vähän tietoa ja ymmärrystä kehomme kaikista kyvyistä. Voit yllättyä, jos annat niille mahdollisuuden.
Pienimmissäkin asioissa voi olla opetus, jolla voi olla valtava merkitys elämässä. Joutuessasi valinnan eteen älä mieti ainoastaan, mitä voit voittaa. Harkitse myös sitä, mitä voit menettää.
Lyön vetoa, että kun teet tämän, huomaatkin, että pahin mitä voi tapahtua on, että saat kokemusta ja lisää tietoa. Se ei ole huono juttu ollenkaan. Antaa mennä vaan!
Kati van der Hoeven
Kirjoittaja on 40-vuotias entinen huippumalli, jonka ura katkesi hänen sairastuttuaan aivorungon infarktiin. Hänet on valittu yhdeksi Sisun juhlavuoden 2015 kasvoksi.
Muita Kati van der Hoevenin kirjoituksia
Kunnes sairaus meidät erottaa
Nauru on hyvä lääke
Masennus on kuin juoksuhiekkaa
